Las Vegas jää taakse ja vuokra-Toyotan nokka kääntyy kohti Route 66:iä, tuota legendaarista ja ikonistakin, kenen tahansa roadtrippaajaan märkää unelmaa. Grand Canyonille pääsee isompaakin tietä, but where's the fun in that? Tottakai olemme päättäneet ottaa kiertoreitin, ottaa kaikki irti maailmanympärimatkan viimeisestä pätkästä USA:ssa. Valitsemme tyhjät, pienet tiet, jotka vievät meidät autiokylien läpi keskellä kuumaa erämaata.
Osa kylistä sinnittelee vielä hengissä Rouote 66:n nostalgian avulla. Päädymme yöksi Seligmanin pieneen kyläpahaseen. Saavumme keskellä yötä parin tähden motelliin, eikä sen parempia majoituksia näiltä suunnilta löydykään. Huone on kuin freesi tuulahdus suoraan 80-luvulta, mutta sen sänky on pehmeä ja lakanat puhtaat. Nukumme yömme hyvin. Aamulla jalkaudumme katsomaan aitoamerikkalaisen kylän tarjontaa.
Kylän halki kulkee tie, ja sen molemmin puolin on rakennuksia. Osa on päiväsaikaan suljettuja, ja kyltit viittaavat villiinkin yöelämään. Tiedä sitten mikä totuus on. Kaikki paikat motelleja lukuun ottamatta huokuvat kunnon 50- ja 60-luvun nostalgiaa. Se on aika herttaistakin. Myös Autot -animaatiosta tuttu Martti-heinähattu on löytänyt paikalle.
Ravintolatarjontaa on hieman nihkeästi, mutta löydämme johnwayneilla, marilynmonroeilla ja muilla ikoneilla täytetyn dinerin, josta yllätyksekseni saa gluteenitonta sandwichiä. Myöhäinen brunssityyppinen ratkaisu täyttää vatsamme, samalla kun muutamat amerikkalaiset tulevat ihailemaan Bellaa. "Oh she is adoooorable, where are you from?". Vaaleat kiharat ja siniset silmät ovat näemmä valttia muuallakin kuin Aasiassa.
Vielä tässä vaiheessa USA:n presidentinvaaleihin on pari vuotta, eikä Trumpista ole oikeastaan vielä tietoakaan. Se pommi räjähtää eteen vasta myöhemmin. Näillä main on kuitenkin paljon konservatiivisia arvoja puoltavia ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat väsyneitä systeemiin, joka USA:ssa on. Koti, uskonto ja isänmaa on kovaa valuuttaa, vaikka iltaisin baarissa eletty elämä olisikin sen kanssa ristiriidassa. Sunnuntaikirkossa kaikki on taas hyvin, synnit annettu anteeksi.
Yksi Seligmanin kaupoista näyttää myyvän ties minkälaista krääsää, matkamuistoja, Route 66 -rekisterikilpiä, pin-up -asusteita, you name it.
Huomaamme Suomen lipun koristavan paitsi talon katon reunaa, myös sisällä seinää.
Kerromme olevamme Suomesta ja myyjämies alkaa suulaaksi välittömästi.
Keskustelu eskaloituu nopeasti politiikkaan ja veroihin. Mies kysyy meiltä mitä pidämme pohjoismaisesta korkeasta verotuksesta. Kerromme arvostavamme kaikkea sitä mitä niillä rahoilla meille yhteiskunta tuottaa; lasten päivähoitomaksut ovat käsittämättömän pienet mihin tahansa muuhun maailmankolkkaan verrattuna, ja palveluiden laatu on monessa asiassa korkea vaikka parannettavaakin löytyy, infraa ylläpidetään, hoitoa saa, turvaverkkokin on olemassa ettei ihan tyhjän päälle joudu jos pahin mahdollinen skenaario toteutuu.
Kääntöpuolena hommia tekemällä ei rikkaaksi asti pääse, mutta suurella osalla menee jotakuinkin mukavasti.
Moniongelmaiset kodittomat huumeruiskuineen, jotka esimerkiksi San Franciscon kaduilla oli tuttu näky, puuttuvat Suomen katukuvasta lähes tyystiin.
Myyjä on alunperin kanadalainen, mutta kyllästyi maansa veropolitiikkaan, joka muistuttaa pohjoismaista versiota. Hän ei halunnut maksaa yleisistä eduista, mitä ei käyttänyt. Miksi maksaa kouluista joita ei käy, sairaaloista, joita ei käytä, lastenhoidosta jos lapsia ei ole? Hän kertoo elelevänsä tyytyväisenä täällä Arizonan pikkukylässä, maksaen mielummin mm. vakuutuksesta, joka kohdistuu suoraan hänen omaksi edukseen. Kun saa itse päättää mistä maksaa, kokee laittavansa rahat oikeaan kohteeseen.
"Tekevälle kyllä riittää töitä", hän sanoo, kun pohdin mahdollisuutta joutua työttömäksi.
Emme viitsi huomauttaa että myytti alemmista veroprosenteista USA:ssa verrattuna pohjoismaiden verotukseen ei pidä paikkansa. 100,000 dollarin vuosituloilla sinkku maksaa San Franciscossa yli 30%, pahimmillaan 40 % veroja, ja siihen päälle vielä tarpeelliset vakuutukset jos työnantaja ei niitä maksa. Arizonassa verojen osuus on hieman pienempi. Terveyden- tai sairaanhoitoa sillä ei kuitenkaan saa, päivähoitomaksut voivat pyöriä tuhansissa dollareissa per kuukausi eikä eläkekään niistä maksuista vielä kerry.
Moni muu verotus on kyllä alhaisempaa USA:ssa, kuten arvonlisävero, jonka johdosta muun muassa shoppailu on ollut aiemmin hyvinkin edullista. Valuuttojen kurssimuutokset on tätä hiukan hillinnyt.
Asioissa on aina kaksi puolta.
Poistumme kaupasta ilman varsinaista väittelyä, sillä emme oikein usko että se johtaisi mihinkään. Mutta keskustelu auttaa meitä ymmärtämään miksi nyt omia totuuksia keksivällä Trumpilla on niin suuri kannatus Hillary Clintonia vastaan käytävissä USA:n presidentinvaaleissa. Me kaikki elämme omassa kuplassa, omine mielipiteinemme. Joillain mielipiteet pohjaavat enemmän faktaan kuin toisilla. Tarinankerronnasta on tullut tärkeää - jos joku tuntuu oikealta, se myös käsitetään niin.
Gallupit ennustavat tasaista tulosta vaaleissa. Kun vaikuttamisen mahdollisuus tuntuu pieneltä, on maaperä otollinen ihmisille, jotka kertovat tarinoita, olivatpa ne tosia tai ei.
Kävelemme vielä kylässä paahtavan kuuman auringon alla ja katselemme ympärillemme. Kylä varmasti säilyttää toimeentulonsa sijaintinsa takia - tänne on helppo pysähtyä matkalle kohti Grand Canyonia tai sieltä pois. Se elää vanhalla maineella ja nostalgialla.
Ehkä turistit vielä pitävät sen hengissä hurmaavaan tunnelmansa vuoksi, vaikka aika tuntuu ajaneen siitä jo ohi. Tai ehkä se tekeekin vasta tuloaan.