Tässä kuvassa on Elvis. Se on ollut todella pienestä asti Bellan rakkain pehmolelu. Elvis-nalle on käynyt muun muassa Malediiveilla, Filippiineillä ja matkustanut kerran pallon ympärikin. Elvis on alunperin ollut ihan kirkkaanvalkoinen. Maailmanympärimatkan ensimmäinen etappi suuntasi Lontooseen, jonne saavuimme myöhään illalla. Nukuimme yön lähellä lentokenttää vain lähteäksemme kohti Kathmandua seuraavana aamuna joskus seiskalta. Silloin Elvis haki vähän vauhtia reissuun bussin lattialta marraskuisessa Lontoossa.
Palataan vähän myöhemmin Elvikseen.
Jos emme viime aikoina ole ehtineet lähteä kanssasi kahville tai lounaalle, vastanneet viesteihin, tai blogikin on päivittynyt vähän hitaanlaisesti, sille on ollut ihan syynsä. Kun lyhyeen aikaväliin on pitänyt myydä oma koti, löytää uusi paikasta, missä ei koskaan ole käynyt, tehdä matkasuunnitelma, järjestellä työasiat, toisen lapsen kouluasiat, miettiä tavaroiden säilytystä ja kaikkea tähän liittyvää, on tekemistä ollut riittämiin.
Kun olimme päättäneet, että Suomielämä saa tältä talvelta väistyä, piti alkaa miettimään kohdetta, missä voisimme toteuttaa arkea mahdollisimman helposti. Koska vuoden maailmanympärimatkalla opimme tuntemaan itseämme paljon paremmin, tiesimme, ettemme halua lähteä ilman suunnitelmaa pelkkä rinkka pakattuna etsimään seikkailua. Uskokaa tai älkää, vaikka se on ihanaa ja vapauttavaa, se on myös kohtalaisen rankkaa ja väsyttävää.
Taannoisen maailmanympärimatkan ajankohta mietittiin ihan sen kannalta, ettei meillä olisi huolta Bellan koulusta. Siksi matka tehtiin ennen koulun alkua, tytön ollessa lähtiessä 4-vuotias. Nythän tuo pienisuuri sinisilmäinen kikkarapää on jo alakoululainen. Ja vaikka periaatteessa lapsen voi laittaa mihin kouluun tahansa, pelkästään muutossa toiseen maahan on tarpeeksi. Uuden kielen, ja koulusysteemin oppiminen siihen päälle voisi tuntua paljolta.
Nyt hetkeksi takaisin Elvikseen. Nimittäin kun olimme Fidzillä, hengailimme hetken Navotuan perinteisessä kylässä, missä Bella vähän testasi paikallista koulua. Huikea kokemus, mutta saimme sieltä reissun ainoan vatsataudin. Lähdimme sieltä kiireellä 6 tunnin katamaraanimatkalle lääkärin luokse. Elviskin otti sen verran hittiä, että sen oma paita piti laittaa sitten pääsaarella hostellissamme pesuun. Ikävästi kävi niin, ettei Elviksen paita palannut koskaan takaisin siltä keikalta. Vrt. kuvan paita tämän linkin kuvaan.
Tälle uudelle irtiotolle oli ihan päivänselvää, ettei meistä kumpikaan toimisi opettajana kotikoulussa, eli kotona, omalle lapselle. Kaikki kunnia Meretniemille ja 6 vuoden purjehdukselle kotikoulua pitäen, kuin myös kohta maailmalle lähtevä Happytrailsin jengi, jonka Satu on päättänyt pitää kotikoulua 7-vuotiaalle esikoiselleen.
Käytännössä tämä rajasi meidän kohdevalintaa todella paljon, huolimatta siitä, että kaksikielisenä myös ruotsinkieliset koulut olisivat olleet noinniinkun periaatteessa ihan hyvä vaihtoehto. Opetussuunnitelma niissä on kuitenkin erilainen kuin suomikouluissa.
Lisäksi halusimme, että pääsemme käymään Suomessa helposti. Lentomatka ei saa olla liian pitkä.
Suhtautuminen maailmalla oleviin suomikohteisiin on ollut meillä vähän nihkeä aina. Siksi on jopa koomista, että olemme lähtemässä talvehtimaan Espanjan Fuengirolaan. Juuri siis sinne, missä on olemassa jo suomiyhteisö, suomibaari, suomikoulu ja suomikauppa.
Elvis on kulkenut tähän päivään asti ilman paitaa reissun jälkeen. Koska on ollut "vähän kaikkea muuta". Tänään pakkauspuuhissamme vastaan tuli mummon vanha kangaskassi, josta kaivoin esiin vanhoja kankaita. Bella oli heti vieressä ja kysyi saisiko Elvis jo uuden paidan. Kangasvalinnaksi osui varsin trooppishenkinen pala, josta omin pikku kätösin nysväsin nallelle paidan. Ei voi Elvis ilman paitaa lähteä seuraavalle reissulle. Ristimme Elviksen uudestaan Espanjan ilmanalaan ja fiilikseen sopivasti ticoticonalleksi.
Fuengirola tuntuu jotenkin lohdullisen helpolta valinnalta.
Meidän vuokrakodistamme on alle 10 minuutin kävelymatka koululle. Viiden minuutin päässä asuu ennaltaan tuttuja, mm. Puutalobabyn Krista perheineen, jotka ovat Fugessa talvehtineet jo useamman vuoden (eläintarha- ja Sealife-vinkeistä emme ole ihan samaa mieltä...). Meidän ei tarvitse jatkuvasti jauhaa siitä miten asiat toimivat Suomessa, koska kaikki ymmärtävät mistä tulemme ja mikä kulttuuriperimämme on. Pitkällä matkalla ehti kaivata ihmisiä, jotka tietävät kuka on Kekkonen, miten Suomen poliittinen ilmapiiri muuttui persujen myötä, mikä on hoitovapaa tai miksi suomalaisille opiskelijoille maksetaan opintotukea ihan yliopiston loppuun (ja koulukin on ilmainen!).
En nimittäin tiedä, kuinka monta kertaa saimme nämä samat jutut jauhaa vuoden aikana.
Pysymällä yhdessä paikassa, ei myöskään jatkuvasti tarvitse etsiä uusia ravintoloita, miettiä missäköhän lähin kauppa on noin viikon välein, arvailla minne mennä jos tarvitsee lääkäriä, ja ehkä voi olla mahdollista saada apuja jos hätä tulee kun tuntee jonkun jo ennestään paikan päältä. Ei myöskään tarvitse jatkuvasti leikkiä puretaan-pakataan-puretaan -leikkiä, josta huomasin mm. kesäloman veneilyn aikana saavani pahoja flashbackeja edelleen.
Ihan pakkohan sitä mattinykästä ei ole mennä sinne baariin kuuntelemaan, ellei halua. Elvis taitaa tosin varustelusta päätellen olla jo valmis tähänkin.
Sen sijan Fuengirolasta löydämme toivottavasti sujuvaa arkea ulkomailla, enemmän lämpöä ja aurinkoa, ja lisäksi tämä on loistava tukikohta tehdä ympäristöön reissuja. Lähellä on Marokko, Portugal ja koko Espanjan järjettömän hieno luonto. Ilmeisesti noilta main löytyy vuoria, rantoja ja ihania pikkukyliäkin. Siellä voi todennäköisesti harrastaa pyöräilyä, vaeltamista ja retkeilyä kauniissa maisemissa ja vuoden ympäri. Ehkä jopa syödä hyvin.
Kyllä meitäkin vähän jännittää mennä paikkaan, jossa emme ole koskaan käyneet. Mutta loppupeleissä, kuinka paha se oikeastaan voi olla? Ja toisaalta, jos se ei miellytä, aina on mahdollisuus lähteä muualle tai tulla vaikka takaisin Suomeen.
Tällä mennään. Ja raportoidaan täällä miten tämä homma nyt sitten meneekän.
Tico-tico!