On olemassa kaupunkeja joihin solahtaminen kestää, ja sellaisia joiden sielunelämään ei koskaan pääse sisälle.
Sitten on olemassa kaupunkeja, jotka tuntuvat heti kodilta.
![]()
![]()
![]()
Meidän matka jatkui Havaijilta San Franciscoon, jossa nyt ollaa vietetty reilu viikko. Ollaan oltu täysin kuin kotona. Paitsi San Franciscossa, ihan oikeasti myös kotona. Tarkemmin ottaen Pirkan ja Samulin kotona.
Pirkka ja Samuli on meidän naapurit kotoa, jotka jokunen vuosi takaperin muuttivat töiden takia tänne ihanaan San Franciscoon. Poikien visiitti on jäänyt aiottua pidemmäksi enkä ihmettele. Teknisesti ottaen olemme vieläkin naapureita, sillä me molemmat omistamme asuntomme Helsingissä, vaikka vuokralaiset niitä asuttavatkin.
Onko sanomattakin selvää miten siistiä on ollut hengailla ystävien kanssa taas pitkästä aikaa?
To be where little cable cars climb halfway to the stars
![]()
![]()
![]()
![]()
Jos joku kaupunki, niin tämä on ruoan ystävän mekka! Olen aika satavarma etteivät vaatekaapin vaatteet kotona mahdu enää päälle tätä vauhtia.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
San Franciscossa ilma ja lämpötilat ovat yleensä hyvin miellyttävät, eikä se meidänkään aikana ole siitä poikennut. Heti tänne tultaessa tänne iski +30 -lämpötilat ylittävä helleaalto, jota lähdimme yhdeksi päiväksi karkuun rannalle; neljä aikuista, yksi lapsi, ja meidän ihana hoidokki, Herkules (jota muuten voi seurata facebookissa täältä).
Ranta ei ehkä ollut makein ja mahtavin mikä ollaan koskaan nähty, mutta ruoka (kiitos Whole Foods!), ohi uinut delfiiniparvi ja ystävät saivat aikaan sellaisen fiiliksen mitä meillä ei pitkään aikaan ole ollut.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Eräs päivä päätimme järkätä lämpimässä illassa pienet piñata -juhlat taloyhtiön pihalla, koska lähiostarin Party Citystä löytyy Ihan Mitä Vaan ja vähän hauskaahan sekin oli.
Tällaistako tämä elämä täällä aina on?
![]()
![]()
![]()
Päivät tuntuvat lipuvan ohi kun tekemistä (ja syömistä) on niin paljon, ilman että ehditään tänne kirjoittaa yhtään tarpeeksi. Mietin aina haittaakohan teitä lukijoita se että välillä tulee jopa näitä viikon taukoja kun seikkaileminen ja matkan eläminen hidastaa blogipostausten synnyttämistä
Lupaan että saatte kyllä kaikki tarinat, vaikka ne viiveellä tulevatkin. Australiasta ja Uudesta-Seelannista, sekä Fijiltä on vielä ihan tuhannesti tarinoita kerrottavana. Toivottavasti seuraatte meitä instagramissa ja facebookissa, jos kuvia ja mikrotarinoita saadaan ulos päivittäin?
On vaan niin paljon elettävää. Kuten tutustua ja hengittää tätä kaupunkia, jota voisi helposti alkaa kutsumaan kodiksi. Ja tietysti myös tätä matkaa, vetää viimeiset siitä irti.
![]()
![]()
![]()
![]()
Vaikka tehän saatte näistä tarinoista täältä nauttia lisää vielä pian.
Siitä millainen on Napa Valley ja sen viinit. Siitä miten tapasin Alcatrazissa paikan entisen vangin. Miksi kannattaa tulla tyhjällä vatsalla San Franciscoon. Ja miten päädyin tutustumaan maailman johtavaan bdsm-pokestudioon. Niinpä.
San Francisco on se paikka missä kaikki kukat saavat kukkia haluamallaan tavalla.
![]()
Sitten on olemassa kaupunkeja, jotka tuntuvat heti kodilta.
I left my heart in San Francisco
High on a hill, it calls to me
High on a hill, it calls to me
Meidän matka jatkui Havaijilta San Franciscoon, jossa nyt ollaa vietetty reilu viikko. Ollaan oltu täysin kuin kotona. Paitsi San Franciscossa, ihan oikeasti myös kotona. Tarkemmin ottaen Pirkan ja Samulin kotona.
Pirkka ja Samuli on meidän naapurit kotoa, jotka jokunen vuosi takaperin muuttivat töiden takia tänne ihanaan San Franciscoon. Poikien visiitti on jäänyt aiottua pidemmäksi enkä ihmettele. Teknisesti ottaen olemme vieläkin naapureita, sillä me molemmat omistamme asuntomme Helsingissä, vaikka vuokralaiset niitä asuttavatkin.
Onko sanomattakin selvää miten siistiä on ollut hengailla ystävien kanssa taas pitkästä aikaa?
To be where little cable cars climb halfway to the stars
The morning fog may chill the air, I don't care
Reilussa viikossa ollaan ehditty tutustua Napa Valleyn viinitiloihin, nähty miten sumu nousee Golden Gaten ylle, vierailtu Alcatrazissa, tehty kierros pornovideostudiolla, ajeltu cable carilla San Franciscon mäkisiä katuja ja sitten me ollaan syöty. Oi että me ollaan syöty!
Jos joku kaupunki, niin tämä on ruoan ystävän mekka! Olen aika satavarma etteivät vaatekaapin vaatteet kotona mahdu enää päälle tätä vauhtia.
My love waits there in San Francisco
Above the blue and windy sea
Aikoinaan kultakuumeen myötä buustannut kaupunki on laajalti levinnyt ja täältä löytyy aika pitkälti mitä tahansa mitä ihminen tarvitsee. Meidän koti on Mission Districtillä, joka on sellainen urbaani ja rouhea hipsterikaupunginosa, raffimpi yhdistelmä Kalliota ja Punavuorta. Ja me täällä niin viihdytään kun huolehditaan poikien koirasta, Herkuleksesta sen aikaa kun tyypit lomailevat Havaijilla.
San Franciscossa ilma ja lämpötilat ovat yleensä hyvin miellyttävät, eikä se meidänkään aikana ole siitä poikennut. Heti tänne tultaessa tänne iski +30 -lämpötilat ylittävä helleaalto, jota lähdimme yhdeksi päiväksi karkuun rannalle; neljä aikuista, yksi lapsi, ja meidän ihana hoidokki, Herkules (jota muuten voi seurata facebookissa täältä).
Ranta ei ehkä ollut makein ja mahtavin mikä ollaan koskaan nähty, mutta ruoka (kiitos Whole Foods!), ohi uinut delfiiniparvi ja ystävät saivat aikaan sellaisen fiiliksen mitä meillä ei pitkään aikaan ole ollut.
Eräs päivä päätimme järkätä lämpimässä illassa pienet piñata -juhlat taloyhtiön pihalla, koska lähiostarin Party Citystä löytyy Ihan Mitä Vaan ja vähän hauskaahan sekin oli.
Tällaistako tämä elämä täällä aina on?
Päivät tuntuvat lipuvan ohi kun tekemistä (ja syömistä) on niin paljon, ilman että ehditään tänne kirjoittaa yhtään tarpeeksi. Mietin aina haittaakohan teitä lukijoita se että välillä tulee jopa näitä viikon taukoja kun seikkaileminen ja matkan eläminen hidastaa blogipostausten synnyttämistä
Lupaan että saatte kyllä kaikki tarinat, vaikka ne viiveellä tulevatkin. Australiasta ja Uudesta-Seelannista, sekä Fijiltä on vielä ihan tuhannesti tarinoita kerrottavana. Toivottavasti seuraatte meitä instagramissa ja facebookissa, jos kuvia ja mikrotarinoita saadaan ulos päivittäin?
On vaan niin paljon elettävää. Kuten tutustua ja hengittää tätä kaupunkia, jota voisi helposti alkaa kutsumaan kodiksi. Ja tietysti myös tätä matkaa, vetää viimeiset siitä irti.
When I come home to you, San Francisco
Your golden sun will shine for me
Etsikääpäs Spotifysta Tony Bennetin "I left my heart in San Francisco". Kuunnelkaa sitä, ja katselkaa näitä kuvia. Ymmärrätte ehkä vähän siitä miksi tuntuu kohta haikealta jättää tämä kaupunki taakse ja jatkaa matkaa eteenpäin.
Vaikka tehän saatte näistä tarinoista täältä nauttia lisää vielä pian.
Siitä millainen on Napa Valley ja sen viinit. Siitä miten tapasin Alcatrazissa paikan entisen vangin. Miksi kannattaa tulla tyhjällä vatsalla San Franciscoon. Ja miten päädyin tutustumaan maailman johtavaan bdsm-pokestudioon. Niinpä.
San Francisco on se paikka missä kaikki kukat saavat kukkia haluamallaan tavalla.
