¡Hola Fuengirola!

Täällä me nyt sitten ollaan taas. On tirautettu pienet kyyneleet junamatkalla lentokentältä kohti Fuengirolaa, kun merimaisema on auennut junan ikkunasta auringon heijastaessa kultasäteitään niin kauniisti meren pinnasta. Ensimmäisen kuukauden vuokra-asunto on saatu, rinkat purettu kaappeihin. 





Mercadonassa käyty täyttämässä oman vessan kaapit hajustetulla vessapaperilla, jääkaappi ruualla, tuoreilla, Da Vidan punaviinillä, lemppariguacamolella, jättikokoisilla paprikoillla, uunissa paistettavilla sämpylöillä.

Tiistaimarkkinoiden tuoresaalis noudettu Idalta perheineen. Perheen pienin on vetänyt posket pullollaan granaattiomenan siemeniä suuri onnenkatse silmissään iltapalalla. Se tuntuu sanovan kiitos kun toitte minut tänne taas.





Aamun lentokin sujui ilman pienintäkään huutoa. Neljä ja puoli tuntia koneessa pienessä tilassa, aamuneljän herätyksellä. Se on aika hyvin pieneltä ihmiseltä. Mitäs siitä vaikka terminaalissa saapuessa seisoi silmät päässä väsymyksestä.





On hypitty rantahiekalla ja kasteltu housut polviin asti. On iloittu siitä, ettei ulos lähtiessä tarvitse vetää niskaan paksuja talvikamppeita, koska SE oli tyhmintä koskaan.






On pussailtu onnenhuumassa.





Huomenna vielä aamiainen GoGreenissä. Ja ehkä viikonloppuna ne croissantit Carrefourista. Sitten onkin lista jo hoidettu. Paljon sitä ehtii puolikkaassa päivässäkin jo.


It's good to be back home.