Joulu ei ole koskaan ollut lempijuhlani. Oikeastaan se on ajoittain jopa ollut ahdistavin juhla vuodessa. Ei niin, että juhlinnoissa olisi koskaan ollut mitään vikaa, mutta koko pyhän jälkeen on vaivannut jonkin asteinen tyhjyys. Itse juhla on oikeammin pelkkää odotusten rakentamista, ja kaikki arvopohjaiset asiat mitä joulun kuuluisi edustaa, ei pitäisi keskittyä vain yhteen pyhään.
Rauhoittuminen, yhdessä olo, perheen ja läheisten kanssa vietetty aika, toisten muistaminen ja huomioiminen, heikommista huolehtiminen ja tärkeiden asioiden priorisointi ei pitäisi tapahtua vain kerran vuodessa. Näillä asioilla pitäisi olla arvoa aina.
Joulun jälkeenkin löytyy perhe, joka mielellään ottaisi vastaan ruokakassin, yksinäinen, jolle kutsu yhteiseen pöytään olisi suuri ilo, oma perhe kiittää varmasti muutoinkin yhteisestä ajasta, ja ystävälle voisi kertoa koska tahansa, että hän on mielessä ja tärkeä.
Jos etsit tästä postauksesta suurta joulun ylistystä ja ihanaa fiilistelyä, kannattaa ehkä sulkea jo tässä vaiheessa sivu.
Ison osan yhteisistä jouluista olemme viettäneet ulkomailla. Yksi syy on ollut tietysti loma-ajankohta ja matkailuinto, mutta osa varmasti myös sitä että jouluhössötystä on yksinkertaisesti ollut melkein pakko päästä karkuun. Kaupoissa soivat joulujinglet, ylitsepursuava tavarapaljous ja turhien lahjojen tarjoaminen ihmisille, joilla oikeasti on jo kaikkea, tuntuu ennemminkin ahdistavalta.
Siihen tapaan on ehtinyt tottua myös esikoinen, joka nyt lapsenintoisesti kyllä tykkää koristella piparkakkutalon ja syödä herkkuja, mutta joka ei varsinaisesti odota, että meiltä löytyisi edes kuusi mitä koristella, tai muutakaan joulukoristetta, ellei kynttilöitä lasketa.
Joulumieli tulee meille kaikille ihan muusta.
Ylipäänsä olemme panostaneet enemmän juuri siihen yhdessäoloon kuin Kiinassa epäeettisesti tuotettuun joulun muovikrääsään, jonka tarkoitus on rakentaa jonkinlaista tunnelmaa. Sen näkeminen omassa kodissa toisi ehkä ennemminkin pahan mielen kuin kivan fiiliksen jouluun, erityisesti nykyään kun on käynyt ilmi, että oikeastaan tarvitsisimme neljä maapalloa kattaaksemme globaalin kulutusjuhlan. En koskaan oikein lämmennyt ajatukselle susirumista jouluvillapaidoistakaan. Käytetäänkö niitä oikeasti muuhun, kuin yhteen kuvaan, joka pitää saada someen?
Se pistää miettimään entistä enemmän mikä on oikeastaan tarpeellista. Ei ainakaan orjatyövoimalla tuotettua 'joulufiilistä'.
Tänä vuonna olemme päätyneet antamaan perheen taaperolle yhden lahjan ja esikoiselle kaksi. Toinen lahja on lahjakortti yhdelle päivälle, jolloin hän saa päättää koko päivän mitä koko perhe tekee nyt joululomalla. Taapero on tähän vielä liian pieni.
Läheisiä olemme jo kieltäneet vuosikausia ostamasta muksuille tavaraa niin synttäreinä kuin juhlapyhinä. Sen sijan yöpymislahjakortit, metsäretket tai vaikka trampoliinipuistokäynnit ovat otettu suurella ilolla vastaan.
Voin kertoa, etten ole koskaan kuullut kenenkään muistelevan sitä, miten hyviä joulu- tai synttärimuistoja on jäänyt tavarasta. Sen sijan elämyksistä ja hetkiä yhdessä vietetystä ajasta on riittänyt juteltavaa useasti myöhemminkin.
Lisäksi en usko, että vaikka tavara tuntuisi nyt mieluisalta, kumpikaan lapsista kiittelisi myöhemmin elämässään sitä, että vanhemmat ovat olleet mukana tukemassa ilmastonmuutoksen vauhdittamista, ja heidän tulevaisuuden pilaamista jälkikäteen mietittynä turhalla tavaralla. Ilo avatusta paketista on lyhytjänteistä monella tapaa.
Tälläkin hetkellä koko Australia on käytännössä tulessa. Liian kuumasta ilmastosta johtuvat maastopalot uhkaavat kadottaa monta jo entuudesta uhanalaista eläinlajia. Ymmärtääkseni koalatkin ovat vaarassa. Tällä menolla niin saattaa olla ihan koko Australia.
Tämä ei ole normaalia. Korostan: tämä ei ole normaalia.
Maailma ei tarvitse enempää tavaraa. Maailma tarvitsee Australian koaloineen. Lapset tarvitsevat tulevaisuuden.
Joka vuosi olemme lahjoittaneet ns. joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna laitoimme ne, ja leijonaosan lahjarahoista Luonnonperintösäätiölle. Ostimme tuhat neliötä ikimetsää, joka toimii hiilinieluna, ja joka suojelee uhanalaisia lajeja myös Suomessa.
Compensatella kompensoimme luonnollisesti jo nykyisen elämämme hiilijalanjälkeä, ja ostimme myös menneisyyden paheista edes hieman puhtaamman omantunnon, kuukausittain. Ja koska tämä on blogi, joka käsittelee myös matkailua - jos on varaa ostaa matka, on todennäköisesti varaa myös kompensoida siitä muutama kymppi.
Sanotaan, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Toivottavasti ei. Tänään tai huomenna on ihan hyvä päivä ruuvata ajatuksia uuteen uskoon. Jos viimeisillä metreilläsi saat valita, kumpaa luulet haluavasi - lisää tavaraa vai lisää aikaa läheistesi kanssa?
Eniten toivotamme jouluun rauhallista ja rentoa yhdessä oloa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle tärkeitä. Tee hetkistä ikimuistoisia, ja nauti niistä täysin rinnoin. Se on joulua ja joulufiilistä parhaimmillaan.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?