Bloggaajanainen heiluttaa: maanantaina alkaa junamatka Málaga-Helsinki - Amazing Race halki Euroopan

Be the change you want to see.

Eräässä australialaisessa pikkuputiikissa Brisbanessa oli julistetaulu. Vaaleanpunainen, valkoisella tekstillä ja kehyksillä. Kaunis, ajattelin. Ja aika hyvä. Muutoshan aina lähtee jostain, eikä se aina ole helppo, mutta ne, jotka ensimmäisenä alkaa sitä toteuttamaan, silottavat tietä muille.

Jos vaikka haluaa ajatusmuutosta johonkin asiaan, siitä pitää uskaltaa puhua, vaikka aina on niitä jotka eivät ole muutokseen valmiita. Ei tietenkään. Muutos tarkoittaa monasti jostain luopumista ja uuden omaksumista tilalle. Sukupuolten välistä tasa-arvoa - eli ihmisoikeuksia vaativat - ovat olleet viime vuosiin asti epäsuosittuja ihmisiä, aihe kun on ollut vähän ikävä. Vasta viime aikoina on alettu tutkimusten ja yhteisesti jaettujen kokemusten kautta heräämään aiheeseen laajemmin.




Sama koskee tällä hetkellä keskustelua omien päästöjen ja kulutuksen vähentämisestä. Siitä ei oikein saisi puhua, se kun on niin ikävää ja jollekin voi tulla paha mieli - ja se vaatisi meissä itsessämme muutosta.

Arvasin kyllä, että kun Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan kanssa julkistimme tämän vuoden #ReilutBlogit - kampanjan, jossa kehotamme joko matkustamaan muuten kuin lentäen, tai vastaavasti kompensoimaan lennot, ettei se eritoten matkabloggaajille tule resonoimaan niin paljon kuin aiempien vuosien kamppikset. Eikä monelle muullekaan jotka sattuvat tykkäämään matkustamisesta.

On helpompaa vastustaa edellisvuosien kamppisten teemoja, kuten vaikka norsusafareita ja eläinaktiviteetteja tai puolustaa meren tilaa kuin suitsia omia päästöjä. Eläinoikeudet ei kamalasti useimmilta vaadi muutosta omaan kulutuskäyttäytymiseen. Eikä meistä kukaan kai roskaa merta. Sitä tekevät ne kaikki muut.




Tämän vuoden kampanjan myötä pitäisi muuttaa sitä tarinaa, mitä kertoo itsestään maailmaa matkaavana coolina kosmopoliittina, tai parempia rantoja ja kaukaisia kohteita metsästävänä, ehkä jopa hyväntekijänä, joka janoaa aina uusia kokemuksia, enemmän, nopeammin, halvemmalla. Pitäisi ehkä myöntää, että kaikki omat teot ei ole ehkä kaikista parhaita, vaikka itsensä on aina käsittänyt hyväksi ihmiseksi. Tai sitten pitäisi lyödä lisää euroja tiskiin. Se voi tuntua niin vaikealta että defenssimekanismit herää.

Tarinaa, jota kertoo itsestään ei ole helppo muuttaa. Ja joku saattaisi vielä nauraa ja sanoa että turhaa tuollainen, että minä en ainakaan muuta mitään.




Koska muutos aina vaatii ensin ihmisiä, jotka tekevät massasta poikkeavia ratkaisuja, teemme kuten #ReilutBlogit -kamppiksessa pyydetään muitakin tekemään ensisijaisesti jos mahdollista - matkataan maata pitkin. Se ei ole massan tapa matkata, ainakaan vielä.

Jos teknologia ei ole pelastanut meitä siihen mennessä kun öljy loppuu maailmasta (tai maailma on muuttunut elinkelvottomaksi), tai joku keksinyt vaihtoehtoisen tavan lentää ilman fossiilisia polttoaineita, junalla matkaaminen tulee kuitenkin olemaan autojen ja bussien lisäksi yksi harvoja tapoja päästä paikasta toiseen.

Ellei tietysti luonnonmullistukset ole vääntäneet ratojakin pois paikoiltaan.




Maanantaiaamuna minä aloitan matkan kohti Helsinkiä Málagasta, ja taitan sen ensin Lübeckiin asti junalla, ja siitä eteenpäin Finnlinesin rahtilaivalla - siis sillä, jolla kuljimme viime vuonna mennen tullen talvehtiessa Aurinkorannikolla Espanjassa. Silloin tosin Euroopan halki kuljettiin autolla.

Odotan kuitenkin sitä, että pääsen laivaan asti. Se oli nimittäin kovin seesteinen kokemus viimeksi, ja erinomainen hengähdystauko kun oli ensin pakannut elämänsä Helsingissä varastoon ja paluumatkalla matkannnut Euroopan halki ensin Travemündeen.






Tämä jännittää niin hitokseen.

Siitä on nimittäin aikaa, kun olen matkustanut näin pitkän matkaa ja aikaa yksin. Lisäksi en ole näin pitkiä junamatkoja, näin monella vaihdolla tehnyt koskaan, enkä varsinkaan omaa kokemusta kuinka paljon junat yleisesti on myöhässä ja kauanko vaihtoihin Euroopan asemilla menee.


Tämän siirtymän tavoitteena on tehdä matka mahdollisimman nopeasti. Eri paikkojen fiilistelylle ei siis jää aikaa. Jos kaikki menee putkeen, lähden maanantaiaamuna Málagasta ja olen torstaina aamusta Helsingissä.





Tähän mennessä matkasuunnittelua on käynyt ilmi seuraavat asiat:

1. Suoria reittejä hyvillä kellonajoilla ei tälle reitille ole erityisen montaa.
2. Lippujen ostamista ja hintojen vertailua ei ole tehty helpoksi.
3. Interraillippujen hinnoittelun ymmärtämistä ja paikkavarauksien tekemistä ei ole tehty helpoksi - varsinkaan nopealla aikataululla.
4. Tällaista matkaa on hankala suunnitella edes viikossa, jos aloittaa nollasta.
5. Kukaan ei osaa kertoa paljonko vaihtoihin menee aikaa, tai mitä pitää tehdä jos vaihto ei onnistu.
6. Interraillipujen ostaminen Espanjasta vaatii joko kätsivällisyyttä tai hyvää espanjankielen taitoa.
7. Tämä ei välttämättä ole kovinkaan edullinen tapa matkata.

Ja viimeisenä mainitusta rahasta puheen ollen, nopealla aikataululla optimaalisten lentojenkaan järkkääminen ei olisi kovinkaan halpaa ollut. Meno-paluu suorilla lennoilla Málaga-Helsinki-Málaga olisi ollut noin 900€ ja siihen päälle vielä kompensoinnit. Ja nämä eivät olisi edes olleet Flex-lippuja vaan sitä halvinta kategoriaa. Toistaiseksi olen maksanut noin puolet siitä hinnasta junamatkailusta.





Se mikä sen sijan painaa vaakakupissa on seuraava asia:

Menopaluulento olisi tuprutellut päästöjä 1500 kg CO_2e:n verran ilmaan.

Juna+lautta taas noin 180 kg CO_2e:a. 


Maanantaina kun junamatka alkaa, päivittelen instastoryissä matkan etenemistä. Sieltä pääset siis seuraamaan kuinka bloggaajanainen heiluttaa, ja millä asemalla, ja eteneekö matka suunnitelman mukaisesti vai tuleeko eteen mutkia. Ja jos, niin mitenkäs siitä selvitään.


Lisäksi tämä tarkoittaa noin kolmen viikon erossaoloa perheestä, eli Miikasta ja noista kahdesta, ihanasta tyttärestä. Olisi tämä matka tarkoittanut pitkää poissaoloa joka tapauksessa perheen luota, vaikka sen olisi tehnyt lentäen. Nyt joitain päiviä enemmän vielä.





Yritän ajatella sen niin, että minulla on kolme viikkoa omaa aikaa, pakollisten asioiden lisäksi, jolloin saan ilman arkipäivän perheen myötä kannettavia vastuita viettää omaa lomaa.


Seuraamalla gia_matkakuume -instatiliäni ja sen instastoryja, pääset katsomaan miten matka etenee. Oliko tämä täysin Mission Impossible siirtyä Málagasta Helsinkiin junalla ja lautalla, ja vielä mahdollisimman nopeasti?


Jännittävää. Todella jännittävää.


Tätä matkaa toteuttamassa on mukana Finnlines kaupallisena yhteistyönä.






PS. Paneudun myöhemmissä postauksissa siihen, miten junamatkaa kannattaa suunnitella, kuinka paljon tämä maksaa, miten tällainen reitti eteläisestä kärjestä melkein Euroopan pohjoisimpaan onnistuu, ja myös päästöihin ja niiden muodostumiseen, koska arvaan, että kohta joku ottaa esiin vanhan ja jo vääräksi havaitun tutkimuksen siitä, että rahtilaivat on pahimpia saastuttajia koskaan. Uusimman tiedon mukaan eivät sittenkään ole.