Viime viikkojen kummalliset keskustelut - talvilomat, sateet ja tulviva Helsinki. Miten pitkään voimme paeta kelejä?

Suomessa oli yllättävän hyvä olla helmikuussa. Kelit olivat välistä toki harmaat ja sateiset, mutta aurinkokin paistoi. Oli raikkaita, kuulaita talvipäivä. Lumettomia kyllä, mutta mukavia yhtä kaikki. Ei mitään suuria ahdistuksia siitä, vaikka parempiakin talvia on kyllä nähty. 

Niin, ne talvet.




Meidän talvhetimiskohteessa Aurinkorannikolla ja Espanjassa ylipäänsä on ollut ennenkuulumattomia sääilmiöitä tänä talvena. Málagassa satoi lunta ja rakeita niin, että käytännössä helvetti oli irti. Eihän kellään täällä esimerkiksi ole talvirenkaita, koska sellaisia ei pitäisi tarvita. Voitte arvata lopputuloksen.

Entinen naapuri (nyk. ystävä) laittoi omaan Facebookiinsa kuvia kävelylenkiltä: Arabianrannan ulkoilureitti näytti lähinnä meren jatkeelta. Teitä ei ollut enää näkyvissä, eikä vesi näyttänyt olevan kovinkaan kaukana taloista. HS kirjoitti tästä myös jutun.

Tuosta samasta kohdasta olen satoja kertoja työntänyt vaunuissa nukkuvaa vauvaa ja nauttinut ulkoilmasta ja luonnosta. Myös talvella.



Äskettäin törmäsin vielä juttuun ja kuviin Helsingin Sanomien palvelussa, jossa Helsingin Kauppatorikin näyttää pian tulvivan. Tulvia on myös koko muu Suomi täynnä.

Ilmastonmuutos alkaa tulla myös suomalaisten iholle.





Norjan Huippuvuoret (Svalbard) on ollut kohde, jossa ei pitänyt koskaan lämmetä. Koko Norja on täynnä merkkejä ilmastonmuutoksesta, eikä vähiten Huippuvuoret. Norjan Yleä vastaava NRK on tuottanut kauniin, mutta karun kertomuksen tutkivien journalistien havainnoista Norjan luonnosta ja sen muutoksista.

Ainiin, Antarktiksella mitattiin ennätyslämpötila, yli 20 astetta, vaikkei siitä kuulemma voi vetää johtopäätöksiä.

Käytännössä tämä kaikki on esimakua siitä, mitä ilmastonmuutos on tuomassa tullessaan. Vaikka Suomessa todennäköisesti selvitään vähemmällä kuin muualla, tulevat esimerkiksi talvet monin paikoin kurjistumaan entisestään. Jos lumi on aiemmin tuonut valoa talven pimeään, enää ei sitä kannata odottaa.

Keskustelut talvilomasta ja säästä ovat menneet jotakuinkin näin:

"Järkyttävän huonot kelit. Tämä talvi on kyllä ollut yhtä pitkää, harmaata ja sateista marraskuuta."
"Niin on. Eihän tätä kestä kukaan."
"Me ollaan lähdössä Lappiin. Lennetään sinne vähän laskemaan. Nähdään oikea talvi."
"Me lähdetään käymään tuolla etelässä, päästään aurinkoon tätä kurjuutta pakoon."


Ja näin on asia ratkaistu kätevästi talviloman osalta. Ei tarvitse miettiä sen enempää miksi se talvi on kurja, kun voi ostaa itselleen ainakin hetkeksi mukavamman ympäristön.




En ole vielä missään keskustelussa törmännyt haluun viedä keskustelua niin sanotusti nextille levelille: Mitä meidän kannattaisi oikeasti tehdä, jotta talvet eivät entisestään kurjistuisi Suomessa ja sääilmiöt tulisi jatkuvasti vain rajummiksi?

Keskustelu halutaan pitää aina sellaisella mukavalla tasolla.

Olen nähnyt ihan hirveän vähän puhetta edes siitä, että joku sanoisi kompensoivansa talvilomalentonsa pois etelä-Suomen kurjista keleistä. Tai että tekisi matkan vaikka mielummin ilmastoystävällisellä tavalla.

Puhumattakaan siitä, että joku toteaisi että pakko tämä kai vaan on kestää, me kun olemme saaneet tämän jo aikaan, eikä viitsisi enää asiaa pahentaa.

Talvet tulevat olemaan kamalia, ja sitä kamalampia, mitä vähemmän me olemme valmiita asioista luopumaan

Sitten hieman graafeja, jotka perustuvat IPCC-raporttiin ja sen luomiin eri skenaarioihin. A2-käyrä näyttää pahinta skenaariota, A1B toisiksi pahinta, ja B1 jos optimistisimmat oletukset toteutuvat ilmastonmuutoksen suhteen.

Se, ettei mitään tapahtuisi, on jo myöhäistä. Talvet tulevat jatkossakin olemaan aivan kamalia. Ja mitä enemmän me lähdemme niitä lentäen karkuun, sen kamalampia niistä tulee. Eikä pelkästään meille suomalaisille, vaan ihan kaikille maailmassa.

On myös todennäköistä, että ilmastopakolaisuus lisääntyy huimasti jo lähivuosina. Se on myös hinta, jonka maksamme maapallon ylikuluttamisesta, minkä ilmastopakolaiset maksavat meidän puolesta.