Sinä hetkenä, siinä satumaisessa maisemassa
minusta tuli uusi.
Ne ovat niin isoja, nuo hevoset. Vähän pelottaviakin. Purevatkin välillä, ainakin minua.
Rukan Ruska-Laukan tallilla päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista - vai kenties hevosia ohjaista - ja päästä yli siitä pelosta minkä nuo uljaat eläimet minussa herättävät. Eikai se nyt voi olla pelottavampaa kuin haiden ja paholaisrauskujen kanssa snorklailukaan?
Säyseän hevosvanhuksen selkä satuloidaan, ja minut käsketään hyppäämään Sapiinan kyytiin. Luvataan ettei se tekisi mitään. Muut saavat vähän vauhdikkaampia ratsuja alleen. Hyvä niin.
Sapiinaa käytetään terapiahevosena. Tästä on oikein hyvä aloittaa.
Kun se pieni alkujännitys laukeaa ymmärrän mistä heppatytöt puhuvat. Satumaiset maisemat, minä ja Sapiina. Käyntivauhtia keskellä metsää, sen tuoksun ympäröimänä. Lumi narskuu kavioiden alla, keinun satulalla samaa tahtia ratsun kanssa. Meillä on syvä yhteisymmärrys vauhdista, reiteistä, hetkestä. Tämä on helppoa ja ihanaa, mukavaa, nautinnollista!
Winter wonderland ja me.
Tunti maastoratsastusta tuntuu viuhuvan ohi turhankin nopeasti Ruska-Laukan tiluksilla. On aika pistää Sapiina takaisin talliin, antaa kiitokseksi omena, hyväillä turpaa ja harjaa ja sanoa hyvästit. Silitellä vähän pehmeää, pörröistä tallikissiä leuan alta.
Voisinpa viipyä pidempään, rapsutella vaikka vähän maailman söpöintä pientä shetlanninponia, Venniä masusta, fiilistellä tilan paikkoja ja maisemia lämmin glögi kädessä.
Kokemus on aivan mahtava! Melkein alkaa harmittamaan että meni näin monta kymmentä vuotta ennen kuin uskaltautui kohtaamaan pelkonsa. Kyllä voisin lähteä tekemään tätä uudestaankin!
Ehkä elämässä ei tarvitsekaan pelätä vähän kaikkea?
Tunnelmointia ja saunajoogaa Iisakki Villagessa
Vaan fiilistelyä ja glögiä löytyykin tarjolle Iisakki Villagesta, Rukan kupeessa olevasta vanhasta kylästä. Tai oikeammin nämä talot on siirretty tänne muualta, koottu taas säilymään, eikä unohtumaan jonnekin yksinään.
Tilan nuori emäntä Hanna toivottaa meidän tervetulleeksi kuuman glögin kera. Astumme sisään ihanasti laitettuun aittaan kuulemaan lisää historiasta. Mielessäni pyörii oikeastaan vain se että haluan mennä naimisiin uudestaan, saman miehen kanssa, mutta tässä paikassa, Havaijin hiekkarannan sijan. Vai ehkä lisäksi? Miksei häitä voisi viettää useamminkin?
Vanhat rakennukset ja tavarat ja niiden fiilis ovat aina vedonneet itseeni. Pieni, intiimi tila, kynttilöitä ja tuo ulkona paukkuva, valkoinen pakkanen luo aivan omanlaisensa tunnelman.
Häitä täällä kuulemma pidetäänkin niin kesällä kuin talvellakin.
Seuraavaksi meidät viedään luolamaiseen rakennukseen, josta paljastuu suuri juhlatila, ja sen takaa tunnelmallinen, suuri pukuhuone ja saunatila.
Täällä Hanna vetää viikottain paikallisille ja tilauksesta ryhmille saunajoogaa.
Olen joogannut maailman rannoilla, Himalajan juurella, kokeillut SUP-joogaa Indonesiassa ja hikoillut hot yogassa Uuden-Seelannin pikkukaupungissa, mutta tätä suomalaisversiota en olekaan aiemmin päässyt kokeilamaan.
Vanhan saunan himmeässä valossa ja lempeässä löylyssä istumme hiljentymässä laskuviikonlopun jälkeen, lihaksia rentouttaen, tunnustellen miltä keho kuulostaa.
Tänään se taipuu tönkömmin kuin monasti muuten. Mäkilaskut ja ratsastus ovat antaneet omansa. Lämpö tuntuu hyvältä, ei yhtään niin kuumalta tai tukahduttavala kun olin etukäteen pelännyt. Ei ahdista, mutta aineenvaihdunta lähtee kyllä liikkeelle. Rauhallista taivutusta, hitaasti hengittäen ja mieli rauhoittuen.
Tunnin jälkeen olo on niin rentoutunut, että tekee vain mieli mennä nukkumaan.
Sinä hetkenä elämä Rukalla on aika ihanaa.
---
Lisätietoja Iisakki Villagesta löydät täältä.
Lisätietoja Ruska-Laukan ratsastuksista löydät täältä (hinnat alk. 22 € /h).
Lue Tämä Matka -blogin Annan erilaisia kokemuksia samaiselta Ruska-Laukan -maastoratsastukselta täältä.
*Aktiviteetit järjesti Ruka-Kuusamon matkailu ry. ja täysillä mukana olemisesta vastasin minä.
