Quantcast
Channel: matkakuume.net
Viewing all 402 articles
Browse latest View live

Vastuullisen matkailijan käsikirja

$
0
0

Olin Maailma Kylässä -festareilla yhdessä Reilun Matkailun Yhdistyksen kanssa paneelikeskustelussa siitä miten valita majoitus matkalla vastuullisesti. Videon keskustelusta voi katsoa tuosta alta. Matkabloggaajien omissa ryhmissä keskustellaan paljon siitä onko jokin kohde tai retki eettisestä näkökulmasta oikein. Olemme vuosittaisessa Reilut Blogit -haasteessa käsitelleet paljon matkailuun liittyvistä vastuullisuuskysymyksistä. 

Siinä ovat muutkin bloggaajat aktiivisesti osallistuneet, SUURI kiitos siitä.




Vastuullisuusasiat ja matkailu on laaja ja kattava teema. Haasteena on myös se, ettei moni siihen kuuluva asia ole mitenkään mustavalkoinen. Siksipä päätin koota laajemman postauksen aiheeseen liittyen, jonka kautta päätöksiään matkailun suhteen voi puntaroida.

Tämä on pikä, eikä ehkä anna kaikkeen suoria vastauksia.




Jos kuitenkin rakastaa valkoisia hiekkarantoja, puuterilunta, uskomattomia maisemia tai ylipäänsä vaan maailman näkemistä, näistä asioista kannattaa kiinnostua. 

Ilman vastuullista matkailua ja vastuullista elämäntapaa, meillä ei ole kohta mitään nähtävää jäljellä. Ja siihen vaikuttaa tietysti muukin kun vain matkailu. Pitäisi muistaa vielä tehdä kotonakin mahdollisimman ympäristöystävällisiä valintoja.

Alla paneelikeskustelun video.



 Matkakohteen valinta


Maailma muuttuu jatkuvasti. Kohde, joka tänään tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, ei ehkä enää huomenna ole sitä. Valintahetkellä päätöksen joutuu tekemään niiden faktojen valossa, jotka on sillä hetkellä käytettävissä. Haastavaa on sekin, sillä se tarkoittaa sitä että silmät ja korvat joutuu pitämään auki koko maailmantilannetta koskien, eikä asia sittenkään ole ihan helppo.

Karu esimerkki nähtiin viime vuonna kun kansainvälinen matkabloggaaja lähti Pohjois-Korean turistibyråån maksamana pitämään hauskaa tunnetusti ihmisoikeuksia polkevaan diktatuuriin ja teki siitä jopa kornin videon, missä näytti ilman kritiikin häivää miten hauskaa vesi- ja huvipuistoissa on.

Maassa, jossa ihmisiä teloitetaan ja viedään vankileirille mielivaltaisesti ja kansaa riistetään kaikin tavoin.


Rakastettu johtaja käyttää itsensä ja lähipiirinsä huvitteluihin, herkkuihin ja matkoihin jättisumman rahaa, kun muualla maassa kuollaan nälkään. Noh, on ne vesipuistot varmaan ihan kivoja turistille.







Esimerkiksi Venäjä rikkoo jatkuvasti ihmisoikeuksia ja polkee vähemmistöjen oikeuksia. Turkissa on tällä hetkellä käynnissä diktatuuriin siirtyminen ja opposition puhdistus. Lisäksi Turkin harjoittama ihmisoikeuspolitiikka on vähintäänkin kyseenalainen. Maa on jo vuosia myös rajannut naisten asemaa yhä tiukemmaksi, ja naisten kunniamurhien tilastot kasvavat. Israel on jo vuosikymmeniä polkenut palestinalaista vähemmistöä, mutta yhtä kaikki, sielläkin turismi kukoistaa.


Muutama kuukausi takaperin Suomen Kuvalehti kertoi miten noin 300 000 ihmisen asuttama Islanti isännöi noin 2,4 miljoonaa turistia vuosittain. Jutussa kerrottiin myös miten vähemmän yllättäen turistit tallovat myös alueita, joissa heidän ei pitäisi olla ja ylikuormittavat ekosysteemiä. Lisäksi suuri osa Reykjavikin keskustan asunnoista on nykyään ei suinkaan asukkaiden käytössä, vaan muutettu AirBnB -paikoiksi, joka luonnollisesti vaikuttaa paitsi asuntotilanteeseen ja hintojen nousuun, myös kaupunkikulttuurin kehittymiseen.




Eikä Islanti ole ainoa. Kesän aikana on jatkuvasti pulpahdellut kirjoituksia eri paikoista jotka ovat kyllästyneet liialliseen turismiin, Lissabon, Kroatia ja Rooma nyt ainakin. Turistit tuovat mukanaan ongelmia sen tarvitun rahan lisäksi, erityisesti jos liikkuvat isoina massoina.

Angkor Wat Kambodzassa ja Macchu Picchu Perussa ovat jo pitkään kärsineet turismin sääntelemättömyydestä, ja esimerkiksi Angkor Watin lähimmän kaupungin, Siem Reapin, pohjavesitilanne huononee jatkuvasti kun hotellit käyttävät vähäisiä vesivarantoja mm. uima-altaisiin.

Kaupunki vajoaa, eikä vanhoja ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita temppeleitä juurikaan suojella. Kunnostustyöt tehdään lisäksi väärin, silloin kun niitä tehdään.





Tällä hetkellä on myös mielenkiintoista seurata esimerkiksi USAn tilannetta, jossa irtaudutaan ilmastosopimuksista ja kohdellaan ihmisiä syntyperän mukaan täysin eri tavoin. Eroaako se oikeastaan esimerkiksi Venäjästä kohta paljoakaan? Ja tiesitkö muuten että USA on yksi johtavia maita mitä tulee solmittuihin lapsiavioiliittoihin, vuosittain noin 250 000?


Samalla kuitenkin edellä mainittujen kohteiden ja maiden paikalliset elävät monet turismista vaikka vallassa olisi diktaattoreja, ihmisoikeuksia poljettaisiin tai ne olisivat ekokatastrofeja. Pitäisikö sitten esimerkiksi näihin kohteisiin ja maihin jättää menemättä?




Suoraa vastausta ei ole. 

Kohteen valintaa pitää puntaroida henkilökohtaisiin arvoihin peilaten. Viranomaisille ongelmaa ei vastuullinen matkailija ulkoista, vaan kantaa omista teoistaan seurauksen. Erityisesti kehitysmaissa viranomaiset eivät tule rajoittamaan turismia ennen kuin on jo liian myöhäistä. Lait ja määräykset seuraavat yleensä vuosia sen jälkeen kun ongelmia on ilmennyt.

Matkakohdetta valitessa muista nämä:
  • Tekeekö maa jotain sellaista, mitä et voisi hyväksyä?
  • Miten se kohtelee eri vähemmistöjä ja sukupuolia - ja onko sillä vaikutusta sinuun?
  • Onko pelkästään paikan päälle meneminen jo huono asia, ja voiko se riippua myös ajankohdasta jolloin matkustaa?
  • Edistävätkö viranomaiset yleisesti maan etua vai pelkästään omaansa?
  • Minkälaista toimintaa sinä haluat tukea?


Majoituksen valinta


Majoituksen valinnassa on monasti nykyään runsaudenpula, erityisesti kun uudet majoitusvaihtoehdot, kuten AirBnB, ovat rynnineet voimalla markkinoille. Monet vannovat paikallisten yritysten tukemista matkoilla, toiset haluavat tasalaatuisen ketjuhotellin majoituksen, ja monet katsovat pelkkää hintaa.





Reilun Matkailun Yhdistyksen mukaan ainoa selkeästi suosituksitta jäävä vaihtoehto on All Inclusive -hotellit. 


Nämä siitä syystä että ne kuuluvat useimmiten kansainvälisille yrityksille, jotka jättävät vain vähän tai ei ollenkaan veroja ja pääomaa kohdemaahan. Lisäksi All Inclusive -hotelleissa yöpyvät harvemmin tutustuvat paikalliseen kulttuurin, eivätkä näin ollen myötavaikuta sen säilyvyyteen.

Ylipäänsä kaikilla kansainvälisillä hotelliketjuilla on yleensä aina sama ongelma.

Kansainvälisillä hotelleilla saattaa kuitenkin olla muita etuja: he pystyvät tarjoamaan työtä paikallisille jos maassa on muuten huono työllisyystilanne, he pystyvät paremmin ottamaan huomioon ympäristötyön ja toimimaan tiettyjen standardien mukaan siinä missä paikalliset hotellit eivät osaa tai taloudellisesti kykene, ja heillä on mahdollisuus käynnistää esimerkiksi alueellisia sosiaalisia ohjelmia, joilla tuetaan paikallisia parempaan elämään.





Kansainvälisillä hotelleilla on yleensä myös mahdollisuus hankkia esimerkiksi ympäristösertifikaatteja, joiden mukaan he toimivat. Niitä ei kuitenkaan voi sokeasti tuijottaa, sillä ne eivät sisällä esimerkiksi edellä mainittuja sosiaalisia ohjelmia lainkaan, eikä sellaisia olla missään sertifikaateissa huomioitu.


Paikallisten hotellien tukeminen voi joskus olla erittäin hyvä vaihtoehto. 


Raha jää taatusti kohdemaahan. Ongelma tässä vaihtoehdossa saattaa olla tosin se ettei paikalliset omistajat pysty tekemään ympäristötyötä ja pyörittää hotellia ekologisesti taloudellisista syistä tai esimerkiksi tiedon puutteen takia. Lisäksi mistään ei pysty varmistumaan työntekijöiden palkkatasosta ja siitä kasvattaako lähinnä sosiaaliluokkien kuilun kasvua kohdemaassa.








Entäs sitten AirBnB? Onko se parempi vaihtoehto?

AirBnB :llä on samat ongelmat kuin paikallisilla hotelleilla ympäristön ja sosiaalisten ohjelmien osalta. AirBnB on myöskin vähemmän valvottua, eli tästä ei voi tietää maksetaanko veroa yöpymisestäsi lainkaan. Tämä taas saattaa osaltaan vaikuttaa terveeseen kilpailutilanteeseen, jossa hotellit joutuvat veronsa maksamaan, ja näin ollen se vaikuttaa myös työllisyyteen. Vähemmän asiakkaita, vähemmän tuloja, vähemmän töitä mitä tarjota paikallisille.

Kuten Islannissa, myös muissa maissa AirBnB :stä on tullut niin kannattava bisnes, että se on nostanut asuntojen hintoja hyvillä alueilla niin ettei paikallisilla ole niihin välttämättä enää varaa.

Toisaalta taas yövyimme esimerkiksi San Joséssa naisen luona huoneessa, joka ei ilman AirBnB:tä pystyisi pitämään kotiaan. (Alla oleva kuva ei liity San Joséhen ;)





Ryhmämatkojen matkanjärjestäjien toivoisi tuovan enemmän esille kaikki se työ, mitä he tekevät kohteissaan ja myöskin erityisen vastuulliset hotellit valikoimissaan. Se helpottaisi varmasti useimpia matkailijoita tekemään parempia majoitusvalintoja. Toistaiseksi en löytänyt siitä hirveän paljoa tietoa kolmen suuren suomalaisen matkanjärjestäjän sivuilta.

Laskettelulomalla on hyvä miettiä minkälaista keskusta tukee kun vaihtoehtoja on. Esimerkiksi Pyhä on ensimmäinen hiilineutraali laskettelukeskus. Sitten pitää enää toivoa että meillä riittää jatkossakin lunta lasketteluun, eikä luontoäiti irtisano sopimusta kokonaan.


Miten siis valita vastuullinen majoitus?

Kaikki riippuu taas kohteesta ja palveluntarjoajasta. Valitettavasti yksittäinen kuluttaja joutuu tässä tapauksessa tekemään ison osan tiedonkeruusta itse ennen päätöksentekoaan. Lisäksi kuluttajan käytös majoitusta käyttäessä vaikuttaa paljon - miten paljon käyttää ilmastointia, kuinka usein laittaa pyyhkeitään ja lakanoitaan pesuun, paljonko kuluttaa vettä noin esimerkiksi.






Meille tulee matkoilta mieleen yksi erinomainen esimerkki; Leleuvian ekoresortti Fijillä.

Paitsi että koko toiminta oli toteutettu ekologisesti, resortti työllisti lähikylien ihmisiä, myi heidän käsitöitään ja teki todella paljon meren hyvinvoinnin puolesta. Resortin ympärille istutettiin koralleja, salakalastajia otettiin kiinni ja kilpikonnia autettiin, merkattiin ja seurattiin.

Huomio nämä kun valiset majoitusta itsellesi:


  • Mitkä ovat tässä kohteessa vaihtoehtosi; ketjut, paikalliset, AirBnB, joku muu?
  • Minkälaisia sertifikaatteja/asioita kyseinen majoitusvaihtoehto painottaa vastuullisuudessa?
  • Aiheutatko mahdollisesti hallaa vähemmistöille, tietyille ryhmille, tai teetkö jopa laittomuuksia?
  • Löytyisikö vaihtoehdoksi jokin ekologisemmin tai vastuullisemmin toimiva vaihtoehto?
  • Tukeeko majoitus paikallisen kulttuurin säilymistä?



Retket ja eläimet


Kun kyse on eläimistä, herää useimmillä vahvasti tunteet. Osa asioista onkin aika yksiselitteisiä: jos eläimiä kohdellaan huonosti tai heiltä vaaditaan jotain muuta kuin luonnollista käytöstä, ei paikka toimi vastuullisesti.

Esimerkiksi akvaarioissa olevat delfiinit ja valaat eivät kuulu sinne. Niillä ei yksinkertaisesti ole koskaan tarpeeksi tilaa toteuttaa luonnonmukaista käytöstään. Jos asia kiinnostaa enemmän, lue tämä (maksullinen) LongPlayn juttu delfiineistä.




Ennen kuin elefantti on valmis kantamaaan turisteja selässään, jota ei muuten ole tarkoitettu lainkaan kantamaan mitään, se joutuu käymään läpi väkivaltaisen koulutuksen, jossa sitä hakataan piikkikepillä verille. Lue Tarinoita Maailmalta Annikan postaus aiheesta täältä. Kun kuvaat itsesi tiikerin kanssa, on tiikeri todennäköisesti huumattu. Papukaijojen kuuluisi lentää vapaana, ei olla ketjulla kiinni telineessä. Sama koskee apinoita - niiden kuuluu kiipeillä vapaana metsissä.

Hevosia, aaseja ja kameleita näännytetään kuumuudessa turistiviihdykkeenä. Jos eläimiä kohdellaan hyvin, nämä saattavat kuitenkin olla ihan ok, toisin kuin edellisessä kappaleessa mainitut. Eläinten hyvinvoinnista pitäisi tosin pystyä varmistumaan. Jos yhtään vaikuttaa siltä ettei eläintä kohdella hyvin, aina on vaihtoehto kävellä pois ja olla kannattamatta kyseistä toimintaa.





Äskettäin keskustelimme myös matkabloggaajien keskuudessa karhunkatselusta. Me kävimme 2016 kesällä Rukalla katsomassa karhuja, joka oli maaginen yö.

Teimme ison työn löytääksemme paikan joka toimii mahdollisimman vastuullisesti - karhuja ei syötetä liikaa, katsot niitä periaatteessa hajutiiviistä kopista, niille ei syötetä koirannappeja jne. Onko karhujenkatselu kuitenkaan kokonaisuudessaan vastuullista toimintaa? Tästä kiistellään. Jos sen haluaa kokeilla, kannattaa kuitenkin valita paikka joka toteuttaa sitä mahdollisimman vastuullisesti.

Huskyretkistä on muun muassa Rimma+Laura kirjoittaneet erinomaisen kirjoituksen.




Jos satut sukeltamaan, valitse firma paitsi ensisijaisesti sen perusteella että se toimii turvallisuusoppien mukaisesti, mutta myös niin, että se kunnioittaa sukelluksillaan myös vedenalaista maailmaa.


Esimerkiksi minkään vedenalaisen kalan tai eläimen koskeminen, tai koralleihin koskeminen ei ole hyvästä, paitsi jos vaikkapa kilpikonnaa pelastetaan verkosta. 


Koralleista tehtyjä matkamuistoja ja koruja ei noin muutenkaan kannata ostaa mukaansa. Ne on aina kerätty jostain talteen, jonne ne olisi pitänytkin jättää toimivan ekosysteemin nimissä.






Erityisesti vähemmän kehittyneissä maissa sekä eläimiä, että ihmisiä ja luonnonvaroja käytetään kuitenkin hyväksi, joten erityisesti niissä maissa joutuu miettimään enemmän minkälaisille retkille lähtee.

Aiemmin mainitut Angkor Wat ja Macchu Picchukin ovat haasteellisia, kuin myös Islanti, sillä pelkästään paikan päälle menemällä saatta jo aiheuttaa tuhoa, ja joskus tämä sääntö koskee myös sukelluskohteita.

Kun valitset retkeä tai aktiviteettia, pohdi näitä:


  • Saako eläin toteuttaa luonnollista käyttäytymistään?
  • Minkälaisessa ympäristössä sitä pidetään?
  • Vaikuttaako se hyvinvoivalta ja hyväkuntoiselta?
  • Tekeekö se asioita, joihin se on tarkoitettu?
  • Voiko taustalla olla pitkiä ja tuskallisia koulutusjaksoja?
  • Miten eläintä kohdellaan?
  • Miten luontoa/ympäristöä kohdellaan aktiviteetissasi?


Matkustusmuoto


Lentämisen sanotaan saastuttavan matkustusmuodoista pahiten. Se on kuitenkin asia, mistä harva on valmis luopumaan. Lomaa ei ole niin paljoa että ehtisi tehdä kuukausia kestäviä matkoja, kuten eliitti ennen vanhaa ennen lentokoneita. Ja vaikka joskus tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka, ei esimerkiksi pienten lasten kanssa välttämättä houkuttele usean viikon istuminen junassa.

Mikä siis neuvoksi kun matkailla haluaa kuitenkin?





Lentoja valittaessa matkailija voi tehdä ainakin seuraavat asiat halutessaan olla mahdollisimman vastuullinen:

  • valita lentoyhtiö joka käyttää mahdollisimman uutta ja ympäristöystävällistä laivastoa
  • valita mahdollisimman suorat lennot kohteeseen ilman välilaskuja
  • kompensoida ympäristölle oma lentomatka esimerkiksi greenseat.nl -palvelussa

Lisäksi auttaa jos lentoyhtiöt buukkaavat lennot mahdollisimman täyteen, eivät lennä ns. täytevuoroja. Se ei kuitenkaan ole kuluttajan käsissä.

Kohteessa ollessa voi aina miettiä voisiko siellä matkustaa pidemmät välimatkat junalla tai bussilla ja tehdä pienemmät välimatkat jalan, pyörällä tai julkisilla jos mahdollista. Vaikka teot vaikuttavat vain pisaralta meressä, kun useampi tekee samoin on kokonaisvaikutus suurempi.





Oma käytös


Olin yllättynyt kuullessani taannoin miten vaatteen ympäristövaikutuksesta suurin osa tulee siitä miten ja kuinka pitkään sitä käytetään.


Kun ostaa pitkäikaista ja laadukasta, huoltaa ja tuulettaa sitä, ja pesee vain tarvittaessa, vähenee sen hiilijalanjälki huimasti. 


Sama koskee matkailua ja omaa käytöstä.

Sanomattakin on selvää ettei roskaaminen kuulu minnekään. Matkailija voi kuitenkin vähentää omaa ympäristövaikutustaan monella muullakin tavalla;


  • Ota oma vesipullo mukaan, ja juo mahdollisuuksien mukaan hanavettä tai käytä vesi vesifiltterin kautta

  • Käytä ilmastointia vain tarvittaessa
  • Pesetä lakanat ja pyyhkeet vain tarvittaessa
  • Esimerkiksi saarilla, panosta paikalliseen tarjontaan - onko kaikkialla todellakin pakko saada syödä hampurilaisia ja pastaa vai pärjäisitkö sillä mitä lähiluonnolla on tarjota, esimerkiksi kalaa ja riisiä?
  • Osta vain sellaisia matkamuistoja, jotka eivät ole vahingoittaneet luontoa prosessinsa aikana kuten esimerkiksi monasti simpukoista ja koralleista tehdyt matkamuistot ovat
  • Tutustu paikalliseen kulttuuriin - sitä vartenhan matkoja tehdään
  • Älä tue lapsityövoimaa missään muodossa. Tähän kuuluu valitettavasti myös lapsikerjäläisten auttaminen. Tue mieluummin vaikka paikallista järjestöä, joka työskentelee laajemmin ongelman poistamiseksi.
  • Prostituution käyttäminen yleisesti ottaen on useimmiten muiden ihmisten hyväksikäyttöä. Jos löytää ihmisiä jotka tekevät sitä vapaasta tahdosta, asia on tietysti eri. Aasiassa ja köyhissä maissa ihmiset ovat yleensä tavalla tai toisella pakotettuja siihen.







Olisipa vastuullista matkailua halajavalle helppoja ja yksinkertaisia vastauksia, sellaisia ohjenuoria joita seuraamalla voisi olla varma siitä, että tekee oikein. Asioilla on monasti kuitenkin useampi kulma, joita joutuu puntaroimaan, peilaamaan omia arvoja kohtaan ja erityisesti asioista joutuu itse ottamaan paljon selvää.

Miten sinä haluaisit että sinua kohdeltaisiin, tai millaiseen tilaan haluat jättää maapallon jälkeesi?


Kun hieman jaksaa paneutua aiheeseen, alkaa hiljalleen kuitenkin muotoutumaan näkemys siitä, mitä kannattaa ja voi itse tehdä matkaillessa.


Askel kerrallaan mennään yhdessä kohti vastuullisempaa matkailua.
Jokainen päätös ja teko on tärkeä. 


Sinunkin tekosi.





Tällaista on asua auton katolla teltassa Australian sademetsässä!

$
0
0
Oletko koskaan ollut sademetsässä kun sataa? Silloin sataa ihan tosi kovaa, voin kertoa. Erityisen jännityksen lisää vielä vieressä oleva ihana, valkoinen hiekkaranta, jossa on merikrokotiilivaroitukset. Että älä mene liian lähelle vettä tai saattaa käydä huonosti.

Sellaista on elämä Australian ihanassa sademetsässä, ja muutenkin. Kuolettavia eläimiä ja hyönteisiä saattaa olla missä tahansa.




Ollessamme Cairnsin ja Port Douglasin suunnilla Australiassa, päätimme kuitenkin että haluamme nähdä Cape Tribulationin, UNESCOn maailmanperintökohteen, sekä Daintreen sademetsän, samalle perintölistalle kuuluva sekin. Tämä taitaakin olla ainoa paikka maailmassa, missä kaksi perintökohdetta kohtaavat ihan fyysisesti.

Sen verta myöhään olemme taas liikenteessä, että suurin osa vaihtoehdoista autojen suhteen on loppunut. Meille jää valittavaksi megaluokan asuntoauto, joka ylittää budjetin mennen tullen, sekä pieni Peugeot 206 (tai muu vastaava), jonka katolle on asennettu avattava teltta. Takapaksissa löytyy retkikeittiö kaasukeittimellä. Päädymme ottamaan sen. Ja kun saavumme paikalle, vaikuttaa Wickedcampersin teltta-auto varsin pätevältä vehkeeltä.

Sitten vaan matkaan, vamos!



Freecampingia tienposkessa


Ensimmäisenä yönä päädymme Port Douglasin lähettyville. Australiassa ei saa ihan mihin tahansa pistää leiriä pystyyn, kiitos jossain vaiheessa reppureissaajien sikailun ja sen myötä tiukentuneiden säännösten.


Sakkoja saattaa rapsahtaa siitä reippaasti, ja rapsahtaakin, sillä lakia syynätään kohtuullisen tiukasti.


Bongaamme lataamastamme appista freecampingpaikan, minne on jo useampi tyyppi autoineen eksynyt. Ei vessoja, vesipistettä tai muutakaan, vain pimeä parkkis. Yöllä ei tule nukuttua erityisen hyvin. Tällainen travellaaminen ei kyllä ole mitenkään meidän mieleen enää.

Päivä kuluu Port Douglasin ihanalla rannalla, jossa pystytämme teltan myös päiväunia varten kun rantaelolta jaksamme. Onhan se vähän kätevää, että nukkumispaikka kulkee mukana.







Yöksi suuntamme kohti sademetsää ja pohjoista. Emme ehdi enää Daintreen alueelle yöksi, vaan joudumme taas viettämään yön tien poskessa parkkiksella muiden reppureissaajien kanssa. Campingpaikkaakaan emme ole tälle yölle varanneet.

Vaatteet joutuu vaihtamaan siinä jossain puskan siimeksessä, samassa, jonka taakse joutuu menemään pissalle. Aamulla kurvaamme lähistöllä olevalle grillipaikalle, mistä löytyy myös (kylmä) suihku. Teemme herkkuaamiaisen, sillä matkan varrella tien poskessa myydään tuoreita hedelmiä. Ne jätetään pöydälle ja ottaja maksaa purkkiin omantunnon mukaan. Tämä on Australiassa aika ihana tapa. 


Kattoteltan patja on osoittautunut hieman ohuenlaiseksi ja yölliset äänet haitanneet aikuisten unta. 

Aamiaisen jälkeen elämä alkaa hymyilemään.







Vihdoin Daintree!


Ajamme lautalle, jolla ylitetään pieni joki, ja niin olemme Daintreen alueella. Pysähdymme syömään kotitekoista jäätelöä ennen päivän ensimmäistä pientä patikointia.

Patikoinnit on tehty helpoksi ja kaikille mahdolliseksi päällystämällä polut "pitkospuilla", niin leveillä ja tasaisilla että siellä menee niin pyörätuolilla kuin lastenvaunuillakin. Ei siis suuria seikkailuja, mutta pääsy luontoon on mahdollistettu kaikille.







Käymme uimassa ja ihailemassa luontoa. Yöksi hakeudumme Noah Beach Campgroundille, joka käytännössä on vain maapaikka, johon parkkeerata tai pystyttää teltta ja huussityyppiset vessat. Tämä on Queenslandin valtiollinen leirintäpaikka, ja menemme sinne erityisesti koska se on halpa. Daintreen alueella pelkkä yöpyminen voi maksaa satoja dollareita, ja siihen ei maailmanympärimatkan budjetti harmillisesti veny. Joten maapaikka, huussi ja teltta auton katolla it is.

Ja merikrokotiilejä pitää varoa. Paikan vakioasukkaisiin lukeutuva Keith kertoo meille mielenkiintoisia käänteitä värikkäästä elämästään.

Paikka pitää varata etukäteen, meillä on kohtuulllisen pieni paikka pienelle autolle.


Sademetsän siimeksessä kuuluu erilaisten lintujen ääniä, kurnutusta, viserrystä ja ties mitä. 






Siellä on viileää ja varjoisaa, aurinko ei pääse paistamaan puiden läpi. Kalkkunannäköiset linnut juoksentelevat pitkin maata teltan ja auton ympärillä, mutta katoavat kun melskaava tytär saapuu paikalle.

Käymme Noah Beachilla iltakävelyllä, mutta pysyttelemme kaukana vesirajasta. Taivas alkaa näyttämään merkkejä sateesta. Lähdemme valmistamaan iltapalaa ja laitamme teltan pystyyn. Sen vesitiiviydestä ei olekaan tietoa.






Ihan emme onnistu laittamaan sadesuojaa peittävästi teltan päälle sillä teltan sisälle kulmiin valuu vettä. Pimeä yllättää nopeasti ja olemme otsa- ja taskulampun varassa, joista toisen keksimme laittaa tyhjään tönikkään valaisimeksi. Minä jaksan kirjoittaa samalla tämän postauksen. Ulkona sataa yhä vaan.

Siellä me kolme köllöttelemme keskellä sademetsää rankkasateessa pienessä teltassa. Bellalle tulee uni melkein heti. Meitä aikuisia valvottaa hiukan ennen kuin saamme unen päästä kiinni.

Aamu tuoksuu märälle kun heräämme uuteen päivään ja uusiin seikkailuihin.





Ehdimme käydä viidakon keskellä uimassa niin kutsutuissa swimming holeissa, 'uimarei'issä', patikoida toiselle rannalle metsän läpi ja syödä hieman lisää jäätelöä, ennen kuin toinen yö sademetsässä kutsuu meidät unille.


Lähtisinkö uudestaan teltta-autoilemaan?

Teltta auton katolla on erittäin kätevä, ja se on edullinen vaihtoehto pysyä näkemään monta paikkaa, minne ei välttämättä isolla asuntoautolla tai asuntovaunulla pääse. Daintreen tiet eivät ole Suomen veroiset monessakaan kohdassa.

Lisäksi kattoteltta on nopea ja kätevä pystytettävä, eikä tarvitse miettiä esimerkiksi maalla liikkuvia krokotiileja, eikä ehkä ihan kaikki hyönteisiäkään.





Edestakaisin kiipeäminen alkaa kuitenkin jossain vaiheessa ottamaan vähän päähän. Patja ei ollut mukavimmasta päästä, ja selkää kuntoutettiinkin sademetsäseikkailun jälkeen erinäisillä venytys- ja joogatunneilla..

Teltta-auton varusteluihin kuului teltta, kaasukeitin ja astiasto kolmelle sekä kylmäboksi. Lisäksi otimme lisämaksusta tuolit ja pöydän. Vuokrakodistamme otimme peitot, tyynyt ja lakanat mukaan.

Vähän paksummalla patjalla voisin harkita tällaista hyvin kotiinkin. Säästäisi aina telttapaikan etsimisen ja teltan pystyttämisen vaivan. Kanootit taitaisivat kuitenkin jäädä silloin pois kyydistä - koska niitä tuskin saisi katolle nostettua teltan kanssa samaan aikaan.

Auto oli Mini Camper 3 -hengelle ja se vuokrattiin Wickedcampersilta.

Elämys? Seikkailu? Todellakin. 


Siinä taas muutama muisto kerättynä niitä päiviä varten kun matkustaminen ei enää onnistu, ainakaan tällaisissa puitteissa.


Koh Lantalla autat kodittomia eläimiä juomalla mojitoja, nukkumalla ja käymällä kokkauskurssin

$
0
0

Olemme päätyneet Thaimaan Koh Lantalle makoilemaan rannalle aurinkoon tiukan nepalikuukauden jälkeen. Vaeltaminen Himalajalla, safarit Chitwanissa ja hektinen Kathmandu ovat uuvuttaneet meidät niin, että kun ystävät kertovat viettävänsä joulua ja uutta vuotta Koh Lantalla, päädymme lähtemään sinne heidän seurakseen.

Eikä sekään varsinaisesti haittaa, että lupaavat tuoda minulle gluteenitonta pullaa mukanaan Suomesta! Pullaa! Ihmiset, te ette ymmärrä miten sellaista voi alkaa kaipaamaan.

Jostain saamme vinkin katsoa yöpymisiä Time for Lime -nimisestä paikasta. Se on samalla bungaloweja tarjoava hotelli, ravintola ja kokkikoulu. Parasta tässä on, että sen tuotot ohjataan saaren kodittomien eläinten auttamiseen.





Time for Lime ja Lanta Animal Welfare


Lanta Animal Welfare hoitaa saaren kaikkia kodittomia eläimiä. Ilmeisesti se on tehnyt hyvää jälkeä, sillä saarelta on saatu kuulemani mukaan rabies kitkettyä pois ja kodittomien eläinten määrää vähennettyä, kiitos sterilointien.

Itse eläinkeskus sijaitsee jonkun kilometrin ajomatkan päässä Time for Limesta, niin kaukana että mopo on tarpeen. Eläinkeskukseen ja sen eläimiin pääsee tutustumaan järjestetyllä kierroksella, joka on ilmainen. Keskuksessa saa myös paijata erittäin hellyydenkipeitä kissoja.






Eläinkeskuksella voi työskennellä vapaaehtoisena, mutta auttavan kätensä voi ojentaa myös saattajana - eli kun joku haluaa itselleen sieltä eläimen vaikkapa Suomeen, voi ilmoittautua saattajaksi. Tämä tarkoittaa sitä että on virallisesti se, joka kuskaa eläimen Suomeen, mutta käytännössä järjestö hoitaa kaiken paperityön ja kulut eläimen kuljetuksesta. Itse on lähinnä nimi paperissa jotta eläin saadaan uuteen maahan ja uuteen kotiin.








Time for Lime taasen on itsenäinen yritys, mutta Lanta Animal Welfaren päärahoittaja. Ihan kaikkia kustannuksia ei kuitenkaan saada Time for Limella katettua, mutta iso osa kuitenkin.

Time for Limessa on tarjolla 9 erikokoista bungalowia yöpymistä varten hyvällä sijainnilla, erittäin hyvä ravintola, jonka rantabaarissa kelpaa juoda eri hyviä mojitoja ja ihailla auringonlaskua, ja onnistuupa siellä kokkauskurssille osallistuminenkin.


Yöpyminen bungaloweissa


Harmiksemme bungaloweja on vain kahdelle yölle, joten majoitumme vain lyhyeksi aikaa. Ne ovat kauniita ja siistejä - ei mitään luksusta, muttei kamalia luukkujakaan. Ihan peruskiva huone, jossa vessa ja suihku. Kaikki on todella siistiä ja tunnelmallistakin.

(kuvien laadusta pahoittelut, tässä vaiheessa jouduimme pärjäämään kännykän kameralla oikean kameran rikkouduttua)









Parasta bungaloweissa on, että niihin saa ottaa mukaan eläimiä, joita hotellialueella on. Allergisille tämä paikka ei siis oikein käy.

Eläimet ovat joko tilavissa häkeissä pihalla, tai niiden annetaan olla vapaana. Niitä saa paijata ja niiden kanssa saa leikkiä. Kaikki eläimet on tarkastettu ja lääkitty, joten tauteja niiltä ei pitäisi saada.

Aamulla pienet kissanpennut ryntäävät meidän huoneeseen ja leikkivät peittojen alla ja päällä kuten nyt pienet kissinpennut vaan voivat. 





Ihana herätys!


Kokkauskurssi


Kukapa ei rakastaisi turistien varmaankin parhaiten tuntemaa thaimaalaista ruokaa, pad thaita? Minä päätän osallistua ystäviemme kanssa kokkauskurssille Time for Limessa, sillä välin kun Miika ja Bella leikkivät rannalla.

Ihan ensimmäisenä meidät tutustutetaan perusmakuihin - chiliin, galang-galangiin ja eri kastikkeisiin. Maistelemme makuja ja reipashenkinen opettajamme nauraa kun emme kestä normaalia thailapsen annosta chiliä. Niin, ei meitä samalla tavalla olla totutettu mausteisiin, meitä perunamössösuomalaisia.








Pääsemme alas kurssikeittiöön, ja alamme ensin valmistamaan papaijasalaattia. Tämän jälkeen teemme erilaisia kasviksia, mm. Morning Gloryä ja superherkullista kanaa, sekä tietysti pad thaita. Kuvittelen jo miten järjestän thaikkuillallisia meillä kunhan päästään maailmanympärimatkalta kotiin. Sitä iltaa ei muuten vielä ole tullut, mutta elän toivossa että vielä joskus. :)













Tilaisuus on kaikin puolin mukava, ja illan päätteeksi nautimme tietysti kokkauksistamme koko ryhmän kanssa.

Mojitot


Jos yöpyminen tai kokkauskurssi kuulostaa liian suurelta vaivalta, aina kannattaa panostaa auringonlasku-mojitoihin Time or Limen rantabaarissa.

Paitsi että mojitot oikeasti olivat hyviä, tunnelma terassilla on mukava. Ja toisaalta, tarvitseeko sitä tosissaan enempää kun paljaat varpaat hiekalla, Thaimaan auringonlaskun rannalla ja käteensä kylmän mojiton?








Kyllä ihminen on pieneen tyytyväinen.



Näistä mikä tahansa tapa on mukava keino auttaa kodittomia eläimiä samalla kun saa itse nauttia lomasta. Eläinrakkaille siis täydellinen vaihtoehto jos matka suuntaa Koh Lantan saarelle. Mielummin tätä kun vaikkapa elefanttiratsastusta viidakossa, jota sitäkin saarella tarjotaan. Se kun ei tee mitään muuta kun huonoa eläimelle itselleen.








Time for Limen sivuilta voi katsoa bungalowien ja kokkauskurssien hintoja. Tätä kirjoittaessa hinta on korkeimmillaan peak seasonin aikaa jotakuinkin vajaa 50 € per yö kahdelta hengeltä ilmastoinnilla. Lue lisää täältä >

Ensimmäinen seikkailu vauvalle varattu!

$
0
0

Olisiko se seikkailijattaren vauva, ellei sille olisi buukattu jo ennen syntymää ensimmäistä reissua? Muistan, kun odotimme Bellaa. Emme oikein tienneet voiko vauvan kanssa lainkaan reissata, koska esimerkkejä ei lähipiirissä oikein ollut. Kun arki osoittautui mukavaksi, ja lapsi hyvin sopeutuvaksi, varasimme talvireissun Thaimaahan ja Indonesiaan kuukaudeksi. Lähtö tapahtui kun pieni pirpana oli viisi kuukautta.





Tässä vaiheessa on tietysti vähän kaikki arpapeliä tulevan vauvan kanssa, siitä kun ei koskaan tiedä millainen pakkaus sieltä on tulossa. Silti ollaan ajateltu, että kevätmatka ei tee perheelle huonoa, jos kaikki on edes 'normaalisti'.

Koska tämä raskaus on ollut vähintäänkin sanottuna tuskainen, nyt syksyllä ei liene odotettavissa kotimaan babymoonia kummempaa matkailua. Rakas liikuntamuoto ja pääasiallinen liikkumistapa pyöräilykin on jo saanut jäädä. Ei puhettakaan että juoksisin lenkkiä kuten Bellaa odottaessa tässä vaiheessa, tai pelaisin kierroksen golfia, kuten viimeeksi viikon ennen synnytystä.


Tämä ensimmäinen matkakin pelataan vähän varman päälle.


Tykästyimme nimittäin niin kovasti viime kevään Kroatianmatkalla Baska Vodassa Makarskan Rivieralla sijaitsevaan Villa Prestigeen, että se on varattu meille taas! Se kun on vieläkin parempi kun miltä se missään kuvissa näyttää. Siksi me sinne takaisin menemmekin, vaikka yleensä suuntaamme aina kohti uusia seikkailuja reissuillamme.







Ehkä tämä on nyt se oikea juttu tähän hetkeen.

Toivon mukaan saamme saman porukaan liikkelle mukaan viettämään taas lomaa kanssamme. Edellinen reissu hipoikin täydellisyyttä.

Mieli tekisi varata myös talvinen laskettelumatka jo jonnekin, mutta se on ehkä vielä vähän turhan riskaabelia vielä tässä vaiheessa. Katsotaan sitten millainen on olo sekä äidillä ja vauvalla kun molemmat on ulkona synnytyssairaalasta.



...mutta jos vähän seikkailua kumminkin?


Vaikka varman päälle pelaaminen tuntuukin vähän houkuttelevalta, olemme miettineet lähtisimmekö vähän siellä suunnalla samalla roadtrippailemaan. Lukuisat blogipostaukset näiltä mailta on saanut seikkailuhalun kasvamaan myös Kroatian ulkopuolelle, vaikka maa itsessään toimiikin loistavana tukikohtana.

Mietinnässä on Montenegro, Bosnia-Herzegovina, Unkari, Slovenia ja Italia. Kaikkihan ne siellä on holleilla.

Onko hyviä suosituksia tai ideoita?

Ei meillä taida olla mitenkään edes muistissa millaista vauvan kanssa oli matkustaa. Mitään traumoja siitä ei ole jäänyt vaan kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, joten kaipa se on vähän kuin pyörällä ajo - muistuu taas mieleen kun tilanne on päällä. 







Mutta kai se vauvakin tykkää kauniista auringonlaskuista ja onnellisista vanhemmista.

Menovinkki: Slow Food Festival Fiskarsissa 7.-8.10.

$
0
0

Viime vuonna pääsimme käymään Fiskarsin ihanassa kylässä vain syksystä. Mutta se ei haittaa, sillä meneillään oli Fiskarsin vuotuiset Slow Food -festivaalit. Jos tykkää pittoreskeistä maisemista ja hyvästä ruoasta, tämä on syksyn ehkä parhaimpiin kuuluva menovinkki.




Valitettavasti kamera on tehnyt jossain vaiheessa temput ja kaikki kuvat on kadonneet jonnekin, joten saatte nauttia vähänlaisesti kuvasaldosta, ja niistäkin lähinnä mitä jossain somekanavassa on jaettu. Mutta uskokaa pois, festareille kannattaa mennä.

Fiskarsissa ihanaa on sen koko tunnelma, ja mahdollisuus hemmotella itseään paitsi maisemilla, myös ruoalla. Ja sitä Slow Food -festareilla saa koko rahan edestä.






Eri rakennuksista löytää erilaisia toimijoita; yhdessä hallissa on ruokakärrejä ja popup -ravintoloita, ulkotorilla viljelijät myyvät kauden herkullisen väristä satoaan ja kolmannessa, vintin katolla on pientuottajat myymässä ihania, laadukkaita tuotteitaan. Ohjelmatarjontaakin löytyy. Viimeeksi käytimme perheen pienintä Marttojen mauntunnistamiskoulussa ja askartelemassa ruokanautintojen lomassa. Säilyi reissu mukavana kaikilla.







Meille mukaan lähtee omenoita, perunoita, myskikurpitsa ja läjä kotitekoisia hilloja ja hillokkeita. Seuraavalla viikolla valmistan ensimmäistä, mutten viimeistä, kertaa myskikurpitsakeittoa myskikurpitsastani.

Yläkerran pientuottajien ihanasta tarjonnasta meillä nautitaan festareita seuraavana aamuna gluteenitonta härkäpapugranolaa ja ihanaa, gluteenitonta siemenleipää tuorepuristetun vihermehun kera terassilla.





Fiskarsissa herkkusuulla on varsin hyvät oltavat, sillä ravintolatarjontaakin on näinkin pieneen paikkaan huomattavan paljon. Me kävimme muun muassa Kuparipajassa nauttimassa erinomaisista voileivistä  (myös gluteenittomana!) viinilasillisen kera, vaikka saa täältä ihan oikeaakin ruokaa, ja ilmeisesti erittäin hyvää sellaista. Harmittaa että vatsa on niin täynnä ettei muuta jaksa.

Lisäksi viime vuonna pääsimme vielä nauttimaan Petri's Chocolate Roomin antimista. Petri on harmillisesti sulkenut ovensa Fiskarsissa vuoden aikana, mutta tavoitettavissa kyllä muista toimipaikoistaan vielä.







Fiskarsin Slow Food Festival on tänä vuonna 7.-8.10. viikonloppuna Fiskarsissa.


Viime vuonna vierailimme ruokafestareilla Visit South Coast Finlandin vieraina. Tänä vuonna taidamme mennä ihan keskenämme fiilistelemään ajan kanssa.



Pelastetaan Split humalaisilta suomalaisilta!

$
0
0

Olemme saapuneet juuri Splitin hurmaavaan vanhaan kaupunkiin, jättäneet tavaramme kaupungin muurilla sijaitsevaan loistavaan hotelliimme ja lähteneet oppaan kanssa kierrokselle kuulemaan siitä, mikä tämä kaupunki oikein on miehiään ja naisiaan. Päädymme ensimmäisenä aukioille kuulemaan keisari Diocletianuksen edesottamuksista kaupungin rakentamisessa noin vuonna 305 j.Kr. Kaksi miestä erottuu muista harvoista aukiolla olevista punakalla olemuksellaan ja kovaäänisyydellään. 

Suomalaisia umpihumalassa, mitenkäs muuten.





Split on hurmaava kaupunki, kohtalaisen pieni ja sokkeloinen vanhan kaupungin alueella. Sen rantabulevardilla voi nautiskella päivästä, ostaa vaikka vähän hiukopalaa siellä päivystäviltä myyjiltä, pysähtyä nauttimaan juoman ja vain nauttia elostaan ja olostaan. Tai sitten siinä voi suomalaisittain parkkeerata johonkin rantabulevardin baareista, juoda ehkä kolmekin olutta liikaa, polttaa itsensä täysin punaiseksi auringonpaisteessa ja örveltää häiritsevästi koko siinä olonsa ajan, kuten viereinen pöytäseurueemme Suomesta, kun päädyimme Aperol Spritzeille pohtimaan minne seuraavaksi suuntaisimme.









Norwegian on jo useamman vuoden kuljettanut suomalaisia suorilla ja edullisilla lennoilla suoraan Helsingistä Splitiin ja sen valitettavasti huomaa. En kertakaikkiaan ymmärrä miksi edullinen alkoholi, suomalaiset ja loma saavat meidät käyttäytymään niin huonosti ulkomailla. Split nimittäin ansaitsee niin paljon enemmän, vaikkei siitä mikään must-go-paikka meille muodostukaan.

Loppujen lopuksi valitsen mielummin Dubrovnikin tai Zagrebin jos kaupunkilomalle pitäisi Kroatiaan lähteä.




Splitin paras puoli lienee se, että sieltä on helppo hakeutua minne tahansa ympäristössä olevaan kohteeseen tai aktiviteettiin, joten se on hyvä paikka pitää base campia.


Vanha kaupunki


Splitissä on kuvattu muun muassa Game of Thronesia, ja siellä voi buukata tähän erikoistuneen oppaankin itselleen. Tutustui kaupunkiin miten tahansa, fanina tai ei, on Diocletianuksen rakentama kaupunki kuitenkin samoilun väärti. Kaupunki on rakennettu useampaan kerrokseen, ja kaikki tasot on valjastettu nykyään elämiseen - kellarista kattoon löytyy myyjiä, myymälöitä, asuntoja, kahviloita ja toreja. Aukioilla järjestetään musiikkiesityksiä ja muuta kulttuurimenoa useimmiten iltaisin kun aurinko on ehtinyt laskea.






Samoillessa kujilla vastaan tulee mitä yllättävämpiä paikkoja, kuten pieniä puutarhoja, joista vanhassa kaupungissa asuvat yrittävät luoda itselleen pieniä keitaita. Ilmeisesti vähävaraisemmat ihmiset asuvat vanhassa kaupungissa - siellä kun ei saa turisteilta rauhaa, eikä tilat ole erityisen kätevät.

Vanhassa kaupungissa vastaan tulee toinen toistaan tunnelmallisempia ravintoloita ja terasseja erityisesti auringon laskettua. Suosituksen voin antaa vähän modernimpaa hakevalle Uje Oil Bar, jossa gluteenittomuus huomioitiin hyvin kuin myös Konoba Varos, joka tarjoaa perinteistä kroatialaista ruokaa.







Tekemiset


Split on hyvä tukikohta ympäristöstä seikkailuja hakeville. Splitin lähistöltä löytyy myös uimarantoja niitä haikaileville. Jos haluaa liikkua enemmänkin, esimerkiksi käydä lähistöllä viinitiloilla, Trogirissa tai luonnonpuistoissa, voi joko ostaa valmiita retkiä hotellilta tai erilaisista retkiä tarjoavista turistitoimistoista, tai vaihtoehtoisesti vuokrata auton. Jos yöpyy vanhassa kaupungissa, kannattaa huomioida että parkkipaikat on tiukassa, ja kannattaakin tiedustella hotellilta löytyykö heiltä parkkipaikkoja käytettäväksi, yleensä maksua vastaan.







Kävimme noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevallaa Bibchin viinitilalla (ihan Krkan kansallispuiston vieressä), joka hurmasi eleganssillaan. Siellä oltiin tosissaan panostettu kokemukseen. Viinitilalle voi mennä ex-tempore paikan päälle maistelemaan erilaisia vinimenyitä, mutta jos siellä haluaa lounastaa, kannattaa varata etukäteen paikka. Myös erityisiä fine-diningeja järjestetään tilalla, joskin vaikuttivat jokseenkiin tyyriiltä yleiseen hintatasoon nähden.








Me voimme suositella myös lämpimästi Cetina Canyonin ziplinea yhdeksi aktiviteetiksi, vaikka ihan koko perheen varauksetonta ihailua se ei saavuttanutkaan. Samoilla alueilla pääsee myös tekemään päivävaelluksia tai river raftingiakin. Leppoisaa elämää etsiville viereisessä Omisin kaupungissa, 45 min ajomatkan päässä Splitistä on todella mukava ranta. Lisäksi Cetina Canyonissa tehtävä extreme canyoing on hauskaa puuhaa vähän parempikuntoisille.

Jos rantalomailu Splitissä ja sen lähistöllä kiinnostaa, katso parhaat rannat täältä.

Yöpyminen


Splitissä on tarjolla paljon erilaisia majoitusvaihtoehtoja. AirBnB:stä löytyy tarjolle oikeastaan ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Monet vuokraavat villan Splitin läheisyydestä ja käyvät kaupungissa sieltä käsin. Näin olimme mekin ajatelleet, mutta porukalle ei löytynyt sopivaa huvilaa, ja sekin, joka löytyi, vaikutti erittäin kummalliselta toiminnaltaan.

Varmista siis että varaat villa luotettavalta kumppanilta, ettet löydä itseäsi rahat vietynä ja ilman majapaikkaa kun pääset paikalle. Me suosittelemme lämpimästi Interhomea, joka tarkistaa itse kaikki majoituspaikat jotka ovat heidän listoillaan. Huomionarvoista on, ettei esimerkiksi AirBnB vastaa millään tavalla menetyksestä jos varaatkin huijarilta majoituksen.








Itse yövyimme Splitissä 4-tähden Hotel Cornarossa, joka on sijainniltaan vanhan kaupungin muurilla, eli täydellisesti sijoittunut jos haluaa olla vanhassa kaupungissa. Hotellista on lyhyt matka kaikkialle, ja heillä on tarjota myös parkkipaikkoja maksua vastaan. Täällä myös tarjoiltiin gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle sopiva aaminen. Siitä ekstraplussaa.

Hotelliin on vastikään rakennettu lisäsiipi ja sen katolle on tehty upea kattoterassi, josta koko Split avautuu huikeilla maisemillaan. Jos et menisikään Cornaroon yöksi, kannattaa täällä ainakin käydä nauttimassa auringonlaskudrinkit.





Mutta pidetään se drinksuttelu kohtuullisuudessa. Ja pelastetaan Split humalaisilta suomalaisilta. Se ansaitsee sen.



Kroatiassa olimme VisitCroatian vieraina. Osa ohjelmasta oli järjestettyä, osan järjestimme itse. Useimmat kohteista oltiin saatu ohjelmaan mukaan omasta pyynnöstämme, jotta kävisimme kohteissa jotka muutenkin meitä kiinnostaisivat.

Huomenta Suomi! - vuosi maailmalla, näin paljon meni rahaa

$
0
0

Kävimme aamulla Huomenta Suomessa Maikkarilla juttelemassa vähän matkailusta. Jännää oli, erityisesti perheen tällä hetkellä vielä nuorimmasta, joka vastaili lyhytsanaisesti kysymyksiin. :)

Itse ei olla tietenkään nähty miten julkinen esiintyminen meni, toivottavasti ruutu ei mennyt kokonaan ainakaan rikki.




Trafiikkia blogiin on tullut tänään normaalia enemmän, ja selvästi täältä yritetään löytää lisää tietoa budjettiasioista. Tehdään tämä siis helpoksi:

Näin paljon maksaa 342 päivää maailman ympäri - 11 maata ja lovi lompakossa -postaukseen pääset täältä.

Postauksessa on eritelty missä kaikkialla kävimme missäkin maassa, ja sieltä löytyy myös tarkka erittely paljonko meni mihinkin asiaan (lennot, asuminen, ruoka, aktiviteetit jne.).

Ja jos vain absoluuttinen rahasumma kiinnostaa, niin sehän oli 53 181,53 €. Se ei tosin vielä kerro mitään siitä mitä sillä rahalla saatiin, muuta kun että jossain asuttiin ja jotain syötiin ja juotiinkin vuoden ajan kun hengissä vielä ollaan.¨





Meiltä saa ilman muuta kysyä aiheesta, jos jokin mietityttää. Jätä kommentti tai lähetä meille viestiä jonkun muun kanavan kautta esimerkiksi Facebook -sivulta, Instagramista tai mikset twiittaisi!

Ihan(a) kamala raskaus

$
0
0

Ajattelin joskus, että jos toistamiseen raskaudun otan siitä kaiken irti. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli vähän jännittävää kun ei tiennyt mistään mitään. Ei raskaudesta saatikka sen jälkeisestä elämästä. Toisella kerralla kaiken piti olla tuttua ja turvallista, tietäisi missä mennään, mitä kroppa tekee, miten se reagoi, mitä kaikkea tapahtuu.




Toisessa raskaudessa jaksaisin kirjoitella blogiin kuulumisia, muutoksia, seurata vatsan seudun kasvua, fiilistellä vauvaa, rakentaa tulevaa. Ehkä jaksaisin ilmoittautua odotusajan mammamalliksi jonnekin raskaushehkuineni, yhdessä iltaisin kuulostella vauvan potkuja, lueskella sille kirjoja ja soittaa musiikkia. Samoin kuin ensimmäiselläkin kerralla, jaksaisin urheilla ihan viimeisille asti, jos nyt en viikkoa ennen synnytystä kävisi golfkierrosta vetämässä kuten silloin, niin vähintään uintia ja mammajoogaa ryhmässä.




Suunnitelma on mennyt vähän mönkään. Tai itseasiassa aika paljonkin. Pääasiassa olen yrittänyt selviytyä jotenkin hengissä ja jaksaa edes pakolliset asiat. Välillä en vaan jaksa niitäkään.

Yli puolen vuoden ajan pahoivointi on alkanut siitä hetkestä kun silmät ovat auenneet herätessä, ja se on jatkunut siihen asti kun ne painuvat kiinni. Oikeastaan on väärin sanoa näin sillä se ei ole aina loppunut siihenkään, vaan välillä huonovointisuus jatkuu yölläkin. Tuntuu siltä, kuin olisin pahassa krapulassa jatkuvasti, ilman että olen saanut edes nollata edellisiltana huolella. Positiivisena kokemuksena kai ei ainakaan tartte potea morkkista.




Ruoka on maistunut niin huonosti että järkyttävän väsymyksen syyksi paljastuikin anemia. Kovinkaan ihme se ei ole kun mikään ei tunnu menevän alas. Ihmettelin viikkotolkulla miten aamulla ei meinaa sängystä päästä ylös. Ihmekös tuo kun veriarvotkin ovat ihan väkkärällä. Muistan etäisesti tämän saman tunteen varhaisaikuisuudesta, jolloin keliakia jylläsi diagnostisoimattomana elimistössä, joka oli jatkuvassa tulehdustilassa. Onneksi palautuminen oli nopeaa, kun syy selvisi.

Mielialavaihteluja ei tässäkään raskaudessa onneksi ole. Se tästä vielä puuttuisi.




Ryhmäjoogakaan ei onnistu, joten olen ottanut yksityistunteja ja joogannut kotona sen minkä olen jaksanut.

Välillä olen kävellyt kuulaan kirkkaissa syysmaisemissa, yrittänyt piristää itseäni ja mieltä. Muutama päivä sitten kyynelet alkoivat valumaan vuolaana pitkin poskia. Oli hetki, jolloin en tuntenut pahaa oloa ja tunsin puhdasta iloa ja onnea vauvasta. Oli vain minä, kirkkaankeltaiset puut, aurinko kasvoilla ja vatsassa kasvava vauva.





Muutoin kyyneleet ovat valuneet pitkin poskia pikemminkin siksi, että tunnen vain huonoa oloa ja väsymystä, ja se alkaa käymään jo raskaaksi näin pitkän ajan jälkeen. Vauvasta iloitseminen on jäänyt taka-alalle, kun joutuu keskittymään selviytymiseen, vaikka pohjimmiltaan asia on tietysti iloinen - sellainen, mitä olemme toivoneetkin.

Sanotaan, että yhdeksän kuukautta on lyhyt aika elämän mittakaavassa. Pirun pitkältä se kuitenkin tuntuu juuri nyt.




Armollisuus omaa jaksamista ja kehoa kohtaan ei ole kuulunut päällimäisenä sanavarastooni. Jos jotain, tämän myötä olen oppinut erityisesti sitä. Aina ei ole pakko jaksaa ja kyetä kaikkeen. Asiat odottavat, kuin myös ihmeteot. Ja jos ei odota, ei ne kovin tärkeitä sitten olleetkaan.


Juuri nyt ihmeteoksi riittää se että selviytyy tästä yli yhdeksän kuukauden urakasta jotenkin hengissä ja onnistuu luomaan uuden ihmiselämän. 

Kamalimmat reissukrapulat top 4

$
0
0

Koska tämä raskausolotila on vähän samanlainen kuin olisin kärsinyt viimeiset kuusi kuukautta kamalasta krapulasta, mieleen tuli muistella niitä iloisia aikoja kun saattoi edellisiltana kumota kurkusta alas jotain muutakin kuin vettä tai mehua ja niin ikään ansaita seuraavan aamun huonon olon. Nythän kärsin vain jatkuvasta huonosta olosta, niin edellispäivänä kuin seuraavanakin, ilman että välissä olisi mitään viinaksiin viittaavaakaan.

Kukapa olisi uskonut että pelkkää krapulaa voi tulla ikävä. Pientä nostalgisointia tiedossa aiheen tiimoilta, joten pahimmat reissukrapulat top 4, olkaa hyvät!

Krapula numero 4. - Sveitsi


Olimme osuneet valituiksi parin ystävän kanssa samalle urheilureissulle Sveitsiin eräänäkin talvena noin parikymppisenä.




Näissä tilaisuuksissa oli tapana viimeisenä iltana varsinaisten suoritusten jälkeen ottaa vähän rennommin. Ilta eteni oikein mukavasti. Itseasiassa niin mukavasti että joskus aamuyöstä etsin pienen ja idyllisen kylän raitilta kadonnutta ystävääni. Hän löytyi aamusta hotellilta oikein hyvässä kunnossa. En tiedä miten kovasti alppikylä raikasi keskellä yötä kun äänekkäästi huutelin ystävättäreni perään.




Tottakai meillä oli aikainen aamulento. Silloin onkin aina paras idea viettää railakasta iltaa.

Paluumatka Helsinkiin ei ollut mitenkään miellyttävä. Jouduimme odottelemaan lentokentällä yhteiskuljetuksen takia tuntitolkulla. Penkit olivat muotoiltuja, ja niiden välissä oli käsinojat, joten lepääminenkään ei oikein ottanut onnistuakseen. Erityisesti ei jakkupuku päällä.

Tuolloin oltiin lapsettomia ja sinkkuja, joten kotiin päästyä sai onneksi keräillä itseään rauhassa.


Krapula numero 3. - Australia, Cairns


Päädyimme maailmanympärimatkalla juhannuksena Australian Cairnsiin. Paikassa elää vahva suomalais-ruotsalais-skandinavialainen yhteisö, jonka jussinviettoon eksyimme.

Mammat ilmoittivat lähtevänsä perinteisesti radalle perheosuuden jälkeen ja sain kutsun mukaan. Miika armollisesti lupasi hoitaa jälkikasvumme, joten päädyin ennalta tuntemattomien, todella mukavien ja menevien pohjoismaalaisten kanssa tutustumaan aussien yöelämään.




Voi pojat, että oli hauskaa, ja kiittelen kyllä hieman itseäni siitä etten ihan kaikkiin shottitarjottimiin koskenut, koska olin jo Sveitsiä huomattavasti vanhempi ja viisaampi.

Hauskaa on, miten puolivahingossa sitä voi tällaisiin tilanteisiin joutua, ja tutustua superhauskoihin tyyppeihin. Täytyy sanoa että ruotsalainen veti kyllä railakkuuspisteet kotiin tässä juhlinnassa, vaikkei suomalaisetkaan varsinaisesti lasiin sylkeneet.




Aamulla huomasin, että puhelimeen oli tarttunut vähintäänkin sekava, mutta hauska video, jota en yksityisyydensuojan nimissä uskalla täällä julkistaa. Huomasin myös, että vaikka vältin useamman shottitarjottimen, en välttänyt niitä yhtään tarpeeksi.

Ymmärtäväisen aviomiehen ansiosta vietimme pizza- & leffa -päivän suomalaisen tyypin väliaikaiskodissamme.



Ilta tuli todella tarpeeseen. Olimme katsoneet tuossa vaiheessa noin 8 kuukautta toistemme naamoja vuoden matkasta. Aina välillä on hyvä vähän nähdä muitakin ihmisiä. Tai katsella vaikka Marvelia, kuten epäilen Miikan tehneen sen jussi-illan, saatuaan lapsen nukkumaan.


Krapula numero 2. - Las Vegas


Olen käynyt kaksi kertaa Las Vegasissa. Ensimmäisellä kerralla olin raskaana, kuten tälläkin hetkellä. Toisella kerralla en.

Päädyimme maailmanympärimatkalla samanaikaisesti Siveltimellä -blogin Sannan, ja ystävättärensä kanssa Vegasiin. Ystävätär oli menossa naimisiin, joten edeltävänä iltana vietimme tietysti polttarit. Koko polttaritarinan voi lukea täältä.




Polttarit olivat huikean hauskat, kuten nyt polttareista Las Vegasissa voi odottaakin. Vaikka muistimme juoda vettä ja syödäkin, ilmeisesti ihan tarpeeksi saimme kulumaan alkoholiakin.

Seuraavana päivänä heräsin kyllä jo 6.32, mutta en päässyt sängystä ja hotellihuoneesta ylös ennen kuin vasta viiden aikaan.

Tästä enemmän tarinaa "Päivä matkabloggaajan kanssa" - postauksessa.



Kaikki oli kuitenkin sen arvoista. Tai en ole ihan varma.


Krapula numero 1. - Buenos Aires, Argentina


Kaikki, mikä alkaa krapulasta, ei välttämättä pääty huonosti.

Legendaarinen Buenos Airesin loma oli alunperin vain minun ja ystävättäreni loma. Miika kuitenkin tunki itsensä mukaan, joskin viikon myöhäisemmällä lennolla, mutta kuitenkin. Emme tässä vaiheessa olleet pari.

Olimme ystävättäreni kanssa bonganneet itsellemme couch surfing -paikan ruotsalaisen Micken luota muutamaksi yöksi. Ajattelimme, että mukavaa saada joku vähän samanhenkinen tyyppi paikalliseksi oppaaksi muutamaksi päiväksi.

Ystävättäreni oli väsynyt ja jäi kämpille, minä lähdin Micken kanssa vähän pelamaan biljardia suosittuun paikkaan. Tarkoitus oli mennä käymään toisen ruotsalaisen synttäribileissä myöhemmin.

Pelatessamme huomasin yhtäkkiä että vaikka sali oli täysin tyhjä, eikä meidän ympärillä ollut käynyt ketään, laukkuni oli kadonnut. Alkoi kuumeinen etsintä. Ei löytynyt laukkua, sinne meni passi sekä käteiset rahat, jotka olin ottanut mukaan. Samoin kamera, missä oli kaikki reissun kuvat. Vain pari on siltä matkalta olemassa tallessa.




Poliisikeikkahan siitä tuli. Otti päähän, ankarasti.

Parin tunnin poliisiselvittelyn jälkeen Micke houkutteli silti lähtemään synttärijuhliin ja lupasi lainata rahaa. Argentiinassa viini ja olut ei mitenkään hirveän kallista lähtökohtaisesti ole.

Potutukseen kaadoimme sitten useammankin juoman, ja taisimme todeta kinkerit tylsäksi ja lähdimme kämpän lähistölle jatkamaan keskenään. Vaikea varmaan arvata että krapulahan siitä tuli.

Pahinta oli kuitenkin se, että ilmanala oli Buenos Airesissa sellainen, että luulin seuraavana päivänä sydämen pysähtyvän. Henki ei meinannut oikein kulkea ja luulin oikeasti että nyt on lähtö käsillä.

Pyörin henkihieverissä ympäri kaupunkia ystävättären kanssa ja päädyimme raviradalle ja siitä joskus illansuussa syömään.

Samalla olimme missanneet että oli Miikan saapumispäivä. Mies istui hotellihuoneen sängyllä meitä odottamassa lievästikin sanottuna tympääntyneenä kun saavuimme sinne takaisin illallisen jälkeen.

Ei saanut mies fanfaareja ja railakasta vastaanottoa, sai krapulaisen tulevan vaimon myöhässä, koska tuolta reissulta palasimme takaisin kotiin parina.





Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin.


Reissut ja alkoholinkäyttö


Meillä ei erityisen paljon alkoholilla matkoilla läträtä, yleensä ottaminen on melko sivistynyttä ruoan kanssa ruokajuomaa ja ehkä auringonlaskudrinkit. Viinitilakäynnit on tietysti aivan ihania, mutta niiltäkin pitää yleensä ajaa itse pois.

Menee reissupäivät hukkaan jos niitä krapulassa viettää. Joskus sellaista kuitenkin sattuu.

Juuri nyt tätä ikuisuuskrapulalta tuntuvaa oloa ei voi ilmeisesti mitenkään välttää. Loppuu sitten aikanaan, toivottavasti ainakin ja krapulat hankitaan taas perinteisellä tavalla.

Minkälaisia krapuloita on reissussa tullut koettua? Ja ennen kaikkea, olivatko sen arvoisia? =)

Pieni luksushotelli Lilla Roberts ei lunastanut lupaustaan

$
0
0

Koska matkustelu siinä merkityksessä miten sanan ymmärrän, on tällä hetkellä useammastakin syystä pannassa, olemme tyytyneet pieniin ja kevyisiin irtiottoihin. Niitä jaksan sentään joten kuten, ja joskus ne parantavat oloakin huomattavasti.

Kävimme aikuisten kahdenkeskisellä minilomalla Helsingin aivan ytimessä sijaitsevassa Lilla Robertsissa. Se kuuluu monen muun pienen ja elegantiksi mainostetun hotellin joukkoon osana Kämp Collection -hotelleita. Yritys on tehnyt hyvää Helsingin hotelleille, sillä nykyään on mistä valita kun kaipaa hieman parempaa majoitusta ketjuhotellien sijan.




Lilla Roberts on luokiteltu myös osaksi Small Luxury Hotels of the World -rankkausta. Hakemuksia tulee kuulemma vuosittain noin 1000, joista vain 5% hyväksytään mukaan.

Minilomallemme olimme varanneet Comfort King -huoneen hotellista (hinta alkaen n. 130 € - n. 300 €). Mitään varsinaista ohjelmaa, tai edes ravintolaa emme olleet samalle päivälle varanneet, sillä kaikki tekeminen on kiinni päivittäisestä voinnistani.


Yleistunnelma on ylellinen, palvelu ystävällistä


Pidän Lilla Robertsin, ja Kämp Groupin -hotelleissa ylipäänsä heidän tapaansa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Esimerkiksi Lilla Robertsin logossa käytetty fontti on äärettömän tyylikäs. Se kertoo hotellin tyylistä ihan kaiken tarpeellisen. Voit odottaa art decoa ja tyylikkyyttä, ja sitä saat.

Aulassa selkeästi vain instagramkuvia varten tuotu hevonen odottaa muutenkin tyylillä ja harkiten sisustus tervehtii hotellivierasta. Check-in sujuu moitteita ja nopeasti.





Ajattelen mielessäni että aulabaarin sohvalle olisi mukava tulla ottamaan drinkki tai pari vielä illasta. Vaikkakin alkoholiton, mutta kuitenkin.

Comfort King, ei tunnu erityisen kingiltä


Meidät ohjataan sisäpihan kautta toiseen osaan taloa, pienelle sisäänkäynnille. Hieman sokkeloisen käytävän ja hissin jälkeen löydämme huoneemme. Kun aukaisen sen, hämmästyn sen kokoa. Se on tuskin risteilyaluksen Deluxe-hyttiä suurempi, jos edes sitä.





Hotellin sivujen kuvissa luvataan suuria ikkunoita ja edes jokseenkin tilavaa huonetta, katsokaa vaikka täältä. Meillä on kyllä ikkuna, mutta se on kuin pienen porttikongin sisällä, ja vastapäätä on suoraan toinen huone. Jos emme pidä verhoja kiinni, siitä näkyy suoraan sisälle meidän huoneeseen ja sänkyyn. Valoa ikkunasta ei tule juurikaan, joten keinovalaistus on käytännössä ainoa valonlähde.





Sisustus on kyllä tyylikäs, kuten asiaan kuuluukin. Kylpyhuone on myös kohtuullisen tilava.

Vieressämme on kaksi muutakin huonetta, ja kun näiden huoneiden asukkaat saapuvat, ovenpauke kuuluu läpi kuin ovea ei olisikaan, ja myös ilmastointi on harmillisen kovaääninen.

Krog Roba on ihan ok, mutta jotakin puuttuu


Koska oloni on jokseenkin heikko, päädymme menemään hotellin omaan ravintolaan, Krog Robaan, katsomaan löytyisikö menystä mitään, mitä tekisi mieli niin ettei tarvitse lähteä pidemmälle.

Ruokalista kuulostaa oikein hyvältä, ja interiöörikin on varsin kauniisti sisustettu. Mietitty. Ihailen aina erilaisia värejä, muotoja ja kuoseja yhdisteleviä sisustuksia, sillä itse en ihan siihen kykene.

Annoksiksi meille valikoituu punajuuri-vuohenjuustosalaatti hunajapaahdetuilla pähkinöillä (18 €), sekä Roban burger Hereford -pihvillä (22 €). Palvelu on todella ystävällistä, mitä nyt gluteenittomuus unohtuu tarjoilijalta nopeasti ja joudun erikseen pyytämään gluteenitonta leipää. Muutenkin tulee hieman unohduksia palvelussa.

Ruoka tulee kuitenkin nopeasti.


Maistamme molemmat annoksiamme. Hetken kuluttua toteamme melkein yhteen ääneen että vaikka ne ovat "ihan ok", tuntuu siltä että jotakin mausta puuttuu. Salaatista ehkä jonkinlainen vinaigrette tai kastike, pähkinät eivät maistu erityisen hunajapaahdetulta, ja hampurilainenkin kaipaisi hieman enemmän makua. 

Olemme illalliseen "ihan tyytyväisiä", mutta tuskinpa tänne ruoan takia tulemme uudestaan. Loppuillan köllöttelemmekin pienen huoneen sängyllä lähinnä leffoja katsellen. Keho ei kykene liikkumaan minnekään.



Aamiainen hotellivieraille tarjoillaan samassa ravintolassa.

Se on kohtuullisen runsas ja normiruokailijalle löytyy sitä pientä extraa mitä pieneltä luksushotellilta voikin odottaa. Tyrnishottia, kotijuustoa, simaa, montaa leipälajia.

Gluteenittomalle esitys jäi heikoksi. Gluteenittomasta nurkasta löytyi nimittäin vain kuivahkoja, yksittäispusseihin pakattuja leipiä, puuropusseja, riisikakkuja ja muutamaa keksiä makeaksi. Leipiä ei voi edes paahtaa, sillä paahdin on käytössä normiruokalijoilla ja kontaminaatio pääsee tässä tapauksessa varmasti tapahtumaan.

Jugurtteja ja hedelmiä tarjolla on kohtuullisissa määrin, samoin gluteeniton ruokailija saa nauttia tietysti myös munakkaasta ja pekonista. Pisteet annamme siitä, että pöytään tarjoiltu vihreä tee tuotiin sopivan lämpöisenä, eikä kiehuvana, kuten monessa paikassa valitettavasti on tapana. Vihreästä teestä tulee kitkerää jos sen laittaa liian kuumaan veteen.




Saapuessamme kohtuullisen myöhään aamiaiselle, iso osa lisukkeista näytti myös tyhjää. Jossain vaiheessa buffaa kuitenkin täytettiin vielä.


Ihan kiva, vaan ei uudestaan


Lilla Robertsin ja ylipäänsä Kämp Groupin maine antoi odottaa hotellilta hieman enemmän. Erityisesti postimerkin kokoinen ja pimeähkö huone olivat pettymyksiä. Ravintolaltakin olimme odottaneet hieman enemmän. Odotuksia nostaa myös kuuluminen Small Luxury Hotels of the World -konseptiin. Silloinhan kaiken pitäisi olla lite bättre, eikö?





Palvelu on ystävällistä ja sisustus on kaunista ja mietittyä. Sijainti Lilla Robertsilla on tietysti erittäin hyvä. Jos nämä eväät riittää, ja kenties buukkaa toisen huoneluokan, ehkä vierailukin tuntuu enemmän siltä, mitä brändilupaus antaa odottaa.


Ainakin 300 parempaa elämää - tule mukaan auttamaan!

$
0
0

Suomalainen äitiyspakkaus on ollut uraauurtava keksintö. Se on niittänyt mainetta maailmallakin viime aikoina. Kun Suomessa lapsikuolleisuus oli korkea, äitiyspakkaus kehitettiin madaltamaan sitä, ja siinä onnistuttiin. Pakkauksesta on kehkeytynyt myös jonkinlainen tasa-arvon symboli.

Meillä on loppuraskaus meneillä ja olemme jo kaivaneet esiin Bellan vanhan äitiyspakkauksen. Valmistaudumme myös pikkuhiljaa pakkaamalla sairaalakassia, joka lähtee mukaan kun h-hetki tulee.




Kuva: World Vision 


Kuva: World Vision


Sen sijan Afrikan Kenian Turkanassa samassa tilanteessa olevat äidit eivät suurin osa edes tiedä asiasta nimeltä synnytyssairaala, saatikka neuvolasta tai äitiyspakkauksesta. Uskomuksen mukaan vain heikot naiset synnyttävät klinikalla, kertoo sikäläinen vanha viisaus. Turkanassa 90% perheistä elää alle köyhyysrajan.

Kun Suomen World Vision kysyi meitä mukaan äitiyspakkauskampanjaan, lähdimme ilolla mukaan. Tämän luettua toivottavasti lähdet sinäkin.


World Vision on jo viime vuonna lanseerannut Finnish Baby Aid Kitin köyhien maiden olosuhteisiin. Sen on voinut ostaa lahjoituksena 35 € hintaan. Täksi jouluksi uusi lahja on kolmen äitiyspakkauksen mahdollistava 105 €:n arvoinen lahja.

Puutalobabyn Krista, Lähiömutsin Hanne ja me olemme mukana kampanjassa, jossa pyritään saamaan mahdollisimman monelle synnyttävälle äidille tällainen pakkaus, ja näin ollen parantaa sekä äidin että vauvan terveydellistä tilannetta.





Meidän bloggaajien tavoite on saada 300 pakkausta lähtemään kohti tulevia äitejä Keniaan!

Osa pakkauksista menee Kakuman pakolaisleirille, jossa olosuhteet ovat normaaliakin karummat. Näistä ei media jaksa enää uutisoida, koska tilanne on ollut niin pitkään niin huono. 


Ihan vaan jos ihmettelet mikset ole paikasta kuullut. Apu menee kuitenkin todella tarpeeseen.

Oma skalpelli mukaan synnytykseen?


Saimme kotiin World Visionin Finnish Baby Aid Kitin tutkittavaksi. Osittain sen sisällön tutkiminen oli mielenkiintoista ja hauskaa, mutta osittain myös järkyttävää.

Pakkaus on muovinen laatikko, jota voi käyttää pesuvannana vauvalle, mutta joka myös suojaa kaikkia tavaroita likaisissa ja ötökkäisisissä olosuhteissa. Talot alueella eivät ole taloja siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Maalattialla saattaa luikerella mitä tahansa, ja se on yleensä tosissaan vain maata.







Itse pakkauksen sisältä löytyy varmasti tarpeellinen vauvan matkasänkyä muistuttava moskiittosuoja, vaatteita, muun muassa auringolla latautuva taskulamppu ja hygieniatarvikkeita. Tuotteita on yhteensä kymmeniä.


Lisäksi pakkauksessa on skalpelli ja muita mahdollisesti synnytyksessä tarvittavia steriilejä välineitä. On tietysti erinomaisen hyvä, että nämä ovat siellä mukana, sillä klinikoilla tai terveysasemilla steriilejä välineitä ei välttämättä ole.


Mutta se, että joutuu synnytyksen lisäksi huolehtimaan siitä, että saa asianmukaista hoitoa on karmiva ajatus. Oman skalpellin kanssa synnyttämään? 


Minä mietin lähinnä saanko tarpeeksi kivunlievitystä tarvittaessa, mutta tiedän sentään, että hoito on asianmukaista. Ei tarvitse miettiä pakkaanko oman, steriilin skalpellin mukaan sairaalakassiin.







Pakkauksessa on myös miehelle vaate, sillä sikäläisessä kulttuurissa mies on usein se joka päättää saako nainen käydä neuvolassa ja synnyttää klinikalla. Tämän toivotaan alentavan kynnystä. Lisäksi pakkauksen saamisen ehtona on säännölliset käynnit klinikalla ennen synnytystä.

Pakkauksessa mukana tuleva kantoliina on myös äärettömän tarpeellinen, eikä vähiten koska missään ei ole puhdasta ja turvallista alustaa, minne laskea uusi tulokas. Vauvat kulkevat äitien mukana heti alusta asti, sillä vaihtoehtoja ei ole - vähän niinkun meilläkin maalla ennen vanhaa. Afrikassa naiset vastaavat esimerkiksi vedenhausta perheissä. Matkaa saattaa kertyä 10-20 km yhdestä vedenhausta, ja se tehdään vauvaa samalla kantaen.





Pilottivaiheen hanke pyrkii suurempiin parannuksiin


Äitiyspakkaushanke Keniassa on pilotti. Sillä halutaan testata toimiiko konsepti käytännössä ja kulttuurillisesti.

- Pakkaus on suunniteltu yhteistyössä kenialaisten äitien sekä viranomaisten, järjestöjen ja terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa, kertoo Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Antturi.

Tämän pilottiohjelman tavoitteena on tutkia äitiyspakkauksen vaikuttavuutta; kannustaako pakkaus vanhemmat neuvolatoiminnan piiriin ja lisääntyykö terveysasemilla synnyttävien määrä.


Keniassa nimittäin alle puolessa kaikista synnytyksistä on läsnä koulutettu avustaja ja alle puolet odottavista äideistä saa säännöllistä neuvontaa raskauden aikana.


Pelkkä ajatuskin synnyttämisestä ilman asianmukaista apua ja kivunlievitystä saa epämukavan olon aikaan, ja se, ettei raskausaikana olisi saanut kaikkea mahdollista tukea ja neuvontaa.

- Vastasyntyneiden kuolleisuus on korkea, eikä se ole juurikaan laskenut vuodesta 1990, toteaa Antturi.

Pilotti toteutetaan World Visionin kehitysohjelman alueella, missä asukkaat ovat pääosin paimentolaisia ja jäävät helposti perusterveydenhuollon ja raskauden seurannan ulkopuolelle.




Maailmalla reissatessa usein tajuaa miten hyvässä asemassa olemme Suomessa. Kaipaisimmekin teidän lukijoiden apuja tässä kamppiksessa - yksikin lahjoitettu äitiyspakkaus parantaa edes yhden vauvan ja äidin elämää. Lahjoituksensa mukana saa lähettää englanninkielisen tervehdyksen tai onnentoivotuksen.


Auta meitä auttamaan ja lahjoita terveyttä, hyvinvointia ja hyvää mieltä. Tehdään ainakin 300 elämästä parempi. Ja ehkä jatkossa sitä skalpellia ei tarvita mukaan pakkaukseen.


Lahjoita yksi pakkaus 35 € hintaan täältä tai lahjoita kolme pakkausta 105 € hintaan täältä ja auta meitä pääsemään 300 pakkauksen tavoitteeseen!




Jos yli 100 € lahjoitus tuntuu yksinään liian isolta, kerää porukka, jonka voimalla lahjoittaa tämä. Sopisiko se ystävälle joululahjaksi tai vaikkapa babyshowerlahjaksi? Tai työporukalla yhteisesti kerättäväksi? 

Me bloggaajat lähetämme omalla rahalla maksettuna useamman pakkauksen. Lähde sinäkin mukaan auttamaan!


Postaus on tehty yhteistyössä Suomen World Visionin2 kanssa.

Maailman kauneimpana aamuna

$
0
0

Maailman kauneimpana aamuna tuntui siltä että tämä syksy on ihan siedettävää aikaa. Että aurinko sittenkin muistaa meitä. Ettei pimeys ole kokonaan ottanut taas otettaan meistä.




Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka toivottavat syksyn tervetulleeksi, käpertyvät torkkupeittoihin sohvan nurkkaan, ja lukevat kirjoja. Nauttivat vain pimeydestä ja elosta ja olosta. Tavallaan olen yksi heistä, mutta valonpuute ottaa koville.


Enemmän kuin punaviiniä takan ääressä, kaipaan kuitenkin aurinkoa ja valoa. 





Viideltä on jo pilkkopimeää. Sitäpaitsi on yli kuukausi aikaa, ennen kuin voi sanoa, että tästä se menee parempaan päin koko ajan.


Vaikka Suomi monella tapaa onkin hyvä paikka asua, tämä vuodenaika ei aina tunnu siltä. Joskus mietin, että täällä on parempi ollakin sosiaalipalvelut, yhteiskunnan turvaverkot ja infrat kunnossa, jotta ihmiset jaksavat tämän ajan selväjärkisenä.





En ihmettele niitä, jotka karkaavat Espanjan tai Thaimaan auringon alle. Tekisin niin itsekin, mutta tänä vuonna se ei onnistu.



Yritän ympäröidä itseni ihmisillä, joiden kanssa viihdyn, liikkumalla sen minkä pystyn, sallimalla vähän suklaatakin, sytyttämällä tulet takkaan ja ihan vaan rauhoittumalla. Pyrkimällä tekemään mukavia asioita ja ajattelemalla positiivisesti - että kyllä tämä tästä.






Mutta edes näihin ikävuosiin mennessä en kuitenkaan ole tottunut tähän pimeyteen, sateeseen ja harmaaseen.

Maailman kauneimpana aamuna syksy tuntui ihan hyvältä.
Hetken aikaa se kertoi, että toivoa on. 
Että joskus on taas kaunista.





Täydellinen hemmotteluloma Långvikissä

$
0
0

Minun mielessäni Långvik on ollut paikka, jossa järjestetään lähinnä yrityksille konferensseja, ja joka toimii parhaiten juuri vähän virallisemmassa yhteydessä. Onhan nimikin Långvik Congress Wellness Hotel.


Olen mieltänyt hemmottelukylpylät ihan eri kategoriaan kuin Långvik. Mutta olen ollut aivan totaalisen väärässä.




Ulkokuoreltaan rakennus ei ole mikään kaunein, mutta sisältä se on remontoitu täysin uusiksi ja on loistossaan.

Meitä on (ainakin) neljä matkabloggaavaa mammaa mahat pystyssä lasketut ajat lähekkäin; Rimma+Lauran Laura, Tasty Travelissimon Martina, sekä Sarikoon Sari. Suuntasimme porukalla Långvikin viettämään minilomaa mammakuplassa. Ja uskokaa kun sanon, se oli ihanaa. Ja tuli tarpeeseen. Täydellinen päivän irtiotto kaikkeen.




Långvikia ei ehkä tunneta niinkään hemmottelupaikkana, mutta se osoittautui tällä minilomalla Etelä-Suomen parhaimmistoon kylpylöiden kastissa kuuluvaksi. Kun seuraavan kerran mietin kylpylälomaa lähelle, taidan suunnata ihan suoraan tänne.


Långvikin spa'ssa rentotutuu täydellisesti


Vaihdan sviitissämme ihanan paksun kylpytakin ja läpsykät, ja suuntaan yhdessä muiden kanssa alas. Ylellisen Långvik Spa'n interiööri toivottaa meidät tervetulleeksi ja jonkinlainen rauha laskeutuu kaikkien ylle.








Lötköttelemme muotoiluilla, lämmitetyillä penkeillä ja siemailemme hieman vettä ja puolukkamehua. Ei ole kiire minnekään.


Lähden käymään allas- ja saunaosastolla rentoutumassa ennen hoitoa, sillä välin kun ensimmäiset mammat saavat ihanat hemmotteluhoitonsa. Kylpylöintiä suositellaan ennen hoitoja, jotta vaikutus on paras mahdollinen.

Kun on vuoroni mennä noin puolentoistatunnin Essen -luonnonkosmetiikalla tehtäävän Mother to be -vartalohoitoon, olen ihan valmis rentoutumaan saunan jälkeen vähän lisää.

Essen sarja pohjautuu probioottien vaikutukseen ja on tehty erityisesti herkälle iholle, jota kiittelen, sillä omani reagoi herkästi kaikkeen uuteen ja vanhojen kokemusten mukaan erityisesti luonnonkosmetiikkaan.

Hoidon jälkeen ei ilmaannu minkäänlaisia reaktioita iholle.






Kosmetologi kuorii minut ensin kauttaaltaan, eikä tarvitse edes nousta suihkuun kesken kaiken, sillä kuorintavoide pyyhitään lämpimillä, pehmeillä pyyhkeillä vartalolta pois.

Kuorinnan jälkeen keholle levitetään kosteuttava ja hoitava naamio. Myös kasvot saavat saman käsittelyn. Saan vielä rentouttavan hieronnan kauttaaltaan, jalkoihin sivellään juuri tähän hetkeen oikealta tuntuva, viilentävä naamio, ja lopuksi koko keho saa hoitavat tehoaineet iholle, kasvot ja vatsa vielä ihan omansa.

Olen ehkä noin kahdeksannessa taivaassa.

Olo on täydellisesti hemmoteltu hoidon jälkeen. Jopa jatkuvasti kiusaava huonovointisuus on kadonnut, ainakin hetkeksi.







Menen vielä penkille makaamaan kylpytakissani, enkä haluaisi nousta siitä lainkaan. Lämmittävä penkki ja raukea olo houkuttelee jäämään siihen vähintään päiväunille.

Voisiko näin olla vaikka joka päivä?


Katso kaikki Långvik Spa'n vartalohoidot täältä.


Altaissa voi treenata tai nauttia

Långvikin allas- ja saunaosasto ovat todella upeat. Näkymät sekä isosta altaasta, että porealtaista on suoraan rantaan. Suuta alkaa hieman napsaamaan kaikista Möetin shamppanjapulloista, mitä allasbaarissa on. Vielä koittaa sekin aika että hengailen kuplien keskellä kuplia lasissani, eikä siihen toivottavasti ole pitkäkään aika!







Allasosasto on tyhjä sekä alkuillasta, että aamusta. Samoin saunat, joissa löytyy perinteistä, höyrysaunaa, sekä infrapunasaunaa. Viimeeksi mainittujen yhteydessä on vielä erikoissuihkutkin, jos esimerkiksi tykkää simuloida sademetsäfiilistä.


Aurinko paistaa ikkunaseinämästä sisään ja kimmeltää veden pinnalla. Tässä hetkessä on kaikki hyvin.


Yö sviitissä


Meille neljälle on yhdistetty 75 m2 kokoussviitti, sekä vieressä oleva kahden hengen huone. Toimii tälle porukalle täydellisesti. Tilavassa kylppärissä olisi sekä suihku että kylpyamme, mutta emme ehdi nauttia kummastakaan.








Sohvaryhmän äärellä nautimme sentään lasit alkoholitonta sekä hedelmiä ja suklaata. Sängyt tuntuvat tosin olevan jopa hieman liian pehmeät meidän mahoille, sillä yöllä kääntyminen vaatii hieman normaalia enemmän työtä.

Kaikki heräävät kuitenkin hyvin levänneinä runsaalle aamiaiselle.


Ruokaa paremmasta päästä


Meidän neljän mamman miniloman kruunaa vielä Långvikin ravintolassa nautittu kolmen ruokalajin illallinen. Istumme takan vieressä tunnelmoimassa ja juttelemme näistä mahajutuista, edelllisistä ja nykyisistä.




Herkullisten ja sopivan kirpakoiden alkudrinkkien seuraksi meille kannetaan ensimmäisenä eteen Menu Kirkkonummen kermainen salottisipulikeitto kotimaisella Gruyere -juustolla. Muut saavaat tavallista leipää, minä gluteenittoman leipäkorin, jossa hauskasti myös juuressipsejä.


Lautanen tekisi mieli nuolla puhtaaksi, niin hyvää keitto on.





Pääruokana koko seurue nauttii hiillostetusta siiasta puikulaperunapyreellä ja karviaismarjoilla.

Jälkiruoaksi mahdutamme masuihimme vielä mustaherukkajuustokakkua valkosuklaajäätelöllä.





Kaikki ruoat ovat aivan erinomaisia sekä ulkonäöltään, että maultaan. Nämä eivät jätä moitteen sijaa, eikä drinkkikään, joka on yksi harvoja alkoholittomia drinkkejä, jotka ovat olleet raskausaikana oikeasti juotavia, ja edes jotain sinnepäin alkoholillisia drinkkejä muistuttavia eikä sokerilitkua.


Erityisesti ilahdutti se, että Kirkkonummi menu oli lähtökohtaisesti jo gluteeniton. Vain leipä tarvitsi korvata gluteenittomalla.





Päivän päätteeksi jaksamme vielä sviitissämme jutustella hetken kaikesta maan ja taivaan välillä. Olo on erinomainen, rentoutunut, hemmoteltu, mukava. Mietin, että haluan tulla tänne koko perheen kera nauttimaan paitsi uskomattoman hienoista ulkoilumaisemista, altaista ja saunoista, myös ravintolan antimista ja etenkin hemmotteluhoidoista. 


Olen nimittäin aika varma että vastaavanlainen hoito ja miniloma tulee synnytyksen jälkeenkin tarpeeseen.


Hemmottelulomalle lähelle? Långvikille tämän kokemuksen perusteella todella lämmin suositus.




Minilomailimme Långvikissä yhteistyössä hotellin kanssa. Kokemus oli puitteiltaan ensiluokkainen.

Black Fridayn parhaat säästövinkit

$
0
0

Joskus aikoinaan suurinta hupiani matkoilla oli shoppailu. Juokseminen kaupasta toiseen, etsien mitä ihanempia vaatteita tai sisustustavaroita. Mitä useampi kassi oli mukana tuliaisena, sitä onnistuneempi reissu. Se, että kaapit pursusivat rättejä jo aiemmasta, oli merkityksetöntä.





Sitten joskus jokunen vuosi takaperin työmatkalla paikalliset, miespuoliset työkaverit kyselivät mitä tein edellispäivänä saavuttuani. Rouva varmasti kävi shoppailemassa, eikö? Olin vaellellut kaupungilla fiilistelemässä, kavunnut korkealle kirkon katolle, etsinyt itselleni kahviloita ja ravintoloita enemmän ja vähemmän onnistuneesti, istuskellut katselemassa ohikulkevia ihmisiä aurinkoisena päivänä. En ollut edes miettinyt shoppailua.

Tajusin siinä hetkessä että matkailutapani oli muuttunut aivan älyttömästi.


Olin alkanut arvostamaan enemmän elämyksiä kuin materiaa. Mietin myös joskus kuinka paljon olinkaan laittanut rahaa menemään kaiken maailman turhuuksiin. 


Samanlainen hetki kun Carriella Sex and the Cityssä, kun hän tajuaa panostaneensa kämpän käsirahan verran kenkiin.




Palveluita ja elämyksiä


Tänä vuonna 2. elokuuta vietettiin maailman ylikulutuspäivää. Se tarkoittaa sitä, että laskennallisesti olemme käyttäneet tämän vuoden luonnonvarat loppuun jo monta kuukautta sitten. Suomen laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo 3. huhtikuuta. Niin, meidänkin pieni maamme onnistui siis neljässä kuukaudessa vuoden kahdestatoista käyttämään koko vuoden resurssinsa. Emmekä me suinkaan varmasti ole pahimpia saastuttajia maailmassa.

Suurimmat kulutusjuhlat ovat kuitenkin vasta tulossa. Niistä yksi on Black Friday, jota vietetään tänään. Se on rantautunut Suomeen yllättävän myöhässä, ja tehnyt läpimurron vasta muutama vuosi takaperin.

Toinen kulutusjuhla lie joulu.





Kun aloimme tosissaan säästämään maailmanympärimatkaa varten, karsimme ihan kaiken kulutuksen minimiin. Aloin välttelemään kaikkea, mikä saisi aikaan halun ostaa mitään - koska sitä tarpeen tunne usein on, jollain tavalla rakennettu halu saada jotain. Sen sijan aloin arvottamaan asioita sen kautta mitä silläkin rahalla matkalla voisi saada. Pienistä puroista syntyi isompi joki, ja saimme kasaan tarvitun summan lähteäksemme vuodeksi reissuun.

Tapa on jäänyt. Välttelen edelleenkin sellaisia vaikuttimia, joista aiheutuisi halu saada jotain, vain koska se näyttää hyvältä, tai siitä on rakennettu jollain tavalla haluttava mielessäni.

Panostan mielummin matkoihin, tai elämyksiin ja palveluihin. Ne tekevät minut onnellisemmaksi kuin materia, olen huomannut.






Paras säästövinkki: laatua, laatua, laatua - ja käytettyä kun mahdollista, tarpeeseen


Loppupeleissä ihminen tarvitsee aika vähän pärjätäkseen. Välillä särkee sydäntä katsoa sinällään hyvissä Facebookin kirppariryhmissä, kun ihmiset laittavat myyntiin esimerkiksi vaatteita, joissa on vielä laputkin kiinni.

Ryhmät ovat sikäli mahtavia, että niistä saattaa löytää käytettynä mitä itse tarvitsee. Viimeksi taisin hakea mammasukkikset kun tavalliset eivät enää menneet päälle, ja ruokapöydän ääreen puuttuvat tuolit.

Kun me perheen vanhemmat ostamme itsellemme vaatteita, pyrimme aina siihen, että se on mahdollisimman laadukas. Paitsi että se kestää hyvänä pitkään, on todennäköisempää, että vaate tai tuote on kestävämmin tuotettu ja kuormittaa näin luontoa vähemmän. Edelliset talvikengät ostin 7 vuotta sitten. Nyt ne ovat kuluneet pohjasta puhki, eikä niitä pysty korjaamaan, joten oli aika ostaa uudet.




Lisäksi se on yleensä halvempaa vaihtoehtoa parempi, joskaan ei aina. 

Raskausajan vaatteista meillä on ystävien kanssa toiminut kivasti rinki, jossa annetaan omat vaatteet aina seuraavalle käyttöön. En ole tainnut hankkia kuin kahdet housut, kolme toppia ja sukkahousuja uutena. Vaikka välillä pännii vetää samoja vaatteita taas kerran päälle, tämä vaihe on niin nopeasti ohimenevä, etten jaksa siihen erityisesti panostaa.

Lasten vaatteita pyrimme yleensä hankkimaan käytettyinä. Olemme saaneet uudelle vauvalle aivan älyttömän määrän vaatteita ja tarvikkeita ystäviltä. Kaikki eivät ehkä aina ihan täysin istu omaan makuun ja värit ei keskenään mätsää, mutta olisi sulaa hulluutta - niin ekologisesti kuin ekonomisesti - hankkia kaikki uudet vaatteet vain sen takia, ettei ne sitä pientä hetkeä miellytä silmää. 


Olen yksi niitä äitejä, jotka eivät tunne viimeisimpiä lasten trendivaatemerkkejä, ja jonka mielestä monta sataa ulkoiluvaatteesta pienelle lapselle olisi silkkaa tuhlausta, ellei mukana kuvioissa ole eettinen aspekti. 



Tuntuu siltä että olen aika lailla vähemmistössä. Voin olla väärässäkin.




Viime vuosina on ylipäänsä tehnyt mieli vähentää tavaraa niin paljon kun mahdollista. Toivoisin, että joku tulisi viemään pois nuo 9 muuttolaatikkoa, joita emme tammikuun muuton jäljiltä ole purkaneet. Tuskinpa niitä enää tarvitaan jos ei tähän mennessä olla tarvittukaan.

Siksi jokainen hankinta on alkanut olemaan vieläkin tiukemman harkinnan kohteena; tarvitaanko kyseistä tavaraa oikeasti, vai voisiko sen tarvittaessa vaikka lainata? Tuleeko se ihka oikeasti tarpeeseen?

En voi väittää onnistuvani aina, mutta ainakin yritän.


Säästövinkit


Me suomalaiset olemme jo kuluttaneet tältä vuodelta osamme luonnonvaroista. Siksikin on hyvä pysähtyä miettimään muutamaa asiaa ennen kuin ryntää ostamaan tavaraa vain sen takia että se on näennäisesti halpaa:
  • Tuleeko tuote oikeaan tarpeeseen vai haluatko sitä vain jostain syystä?
  • Voisiko sen saada lainattua jostain kun sille on tarve?
  • Olisiko sitä mahdollista saada käytettynä jostakin?
  • Paljonko ihan oikeasti säästät?




Todellinen säästäminen on kuitenkin aina se summa raha, jonka jättää kokonaan käyttämättä.



Ja sen rahan voi käyttää sitten siihen, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee, kun tarpeensa tunnistaa.

Tarjousten perässä juoksemisen sijan voi hyvin liittyä esimerkiksi amerikkalaisen ulkoilu- ja urheiluketjun Rein jokavuotiseen #OptOutside -kamppikseen. Ketju nimittäin sulkee kaikki liikkeensä aina 24.11. eikä edes lähde hintakilpailuun. Sen sijan kaikki työntekijät lähtevät luontoon ulkoilemaan.

Myös suomalainen Makia ilmoitti sulkevansa ovet perjantaiksi, osana hinnanalennuspolitiikkaansa, jota ei siis tehdä. He haluavat painottaa että ilman alennuksia pystyvät tuottamaan eettisemmmin vaatteitaan, ja maksaa työntekijöilleen koko arvoketjussa kunnon korvausta. 

Arvostan.



Suututtaa.

$
0
0
Minun piti julkaista teille juttua Thaimaasta tai Tukholmasta. Sellaista mukavaa, kevyttä luettavaa tässä Suomen marraskuisessa loskasadeviimassa. Olisi jotain mistä unelmoida, auringosta ja mukavasta tekemistä.

Se sai kuitenkin väistyä kun eilen illalla selvisi jotain, mikä pisti vihaksi.





Mietin pitkään syksymmällä että kirjoittaisin hieman #MeToo -kamppikseen liittyvästi, koska valitettavasti olen liian monta kertaa elämäni aikana törmännyt tilanteisiin, jotka osuvat kampanjan aiheeseen. Päätin kuitenkin osallistua vain häsäämällä Twitterissä tägin. Pois jäi tarinat epämääräisistä kommenteista, kourimisista, ahdisteluista, ehdotteluista ja muuten vaan sukupuoleen kohdistuvasta häirinnästä.


Eilen illalla kuitenkin ekaluokkalainen tytär halusi selvästi kertoa jotain iltasatujen aikana. Annettiin aikaa ja tilaa kertomiselle, mutta asia oli lopulta niin vaikea sanoa pienen tytön ääneen, että se piti kirjoittaa lapulle.


Hänen olonsa oli selkeästi paha ja itkuinen.






Kävi ilmi, että muutama luokan pojista oli käyttänyt hyvin alatyylistä kieltä tyttöä kohtaan, ja kertonut millaisia asioita ehdotetun leikin pitäisi sisältää. Voitte varmasti kuvitella etteivät nämä sanat olleet lapsen suuhun sopivia. Tyttö oli pyytänyt lopettamaan, mutta pojat olivat vain jatkaneet sanomisiaan.


Sillä hetkellä kun katsoin pientä tytärtäni, sydämeni oli särkyä. Että jo ensimmäisellä luokalla pitää törmätä tähän ilmiöön. Sellaiseen, jossa tyttöä kohdellaan objektina, ja hänet alennetaan genitaalien tasolle. Jossa hänellä ei ole muuta virkaa kun olla kohde. Missä hänen rajojaan ja yksityisyyttään ei kunnioiteta.


Ei niin, että pojilla olisi varmaankaan täyttä ymmärrystä asiaan ollut, mutta jostain he olivat keksineet että näin voi ja saa tytölle puhua. Tai kenelle tahansa. Puhutaan siitä että #MeToo - ja suomenruotsalaisten oma, ironisesti eilen julki tullut #DammenBrister -tapaiset kampanjat menevät yli ja ettei niille ole tarvetta.

Kyllä niille on.




Asian voisi helposti lakaista maton alle toteamalla että "lapset vähän kokeilevat rajojaan", tai "pojat on poikia" tai "eivät he sitä ymmärtäneet". #MeToo -kampanjan perusteella vaikuttaa vaan siltä, ettei aikuisetkaan ymmärrä mitä he tekevät toisille ihmisille ja missä rajat menevät.

Jos jo tässä iässä opetetaan, että asia lakaistaan maton alle, tiedämme mitä siitä seuraa vanhempana. Jo nyt joudumme lukemaan liikaa tarinoita siitä miten uhri syyllistyy ja päättää olla kertomatta asiasta, ja itse tekijä pystyy jatkamaan vuosikausia kenenkään puuttumatta asiaa. Se lähtee siitä, miten me jo pienestä pitäen opetamme lapsia suhtautumaan tähän asiaan. Lapsi oppii toimimaan oikein kun aikuiset tarttuvat tällaiseen heti. Ja siitä, että näemme että tämäkin tapaus on tekijälle nolompaa ja ikävämpää kuin kohteelle. Tekijät ovat ne, jota ovat käyttäytyneet epäkunnioittavasti ja nolosti.

Jokaiselle lapselle pitää opettaa tietysti miten suojella itseään hyväksikäytöltä.


Yhtä tärkeää on kuitenkin opettaa myös millä tavalla seksuaalisuutta on suotavaa osoittaa ylipäänsä julkisesti ja toisille. 


Miten toisia ihmisiä kunnioitetaan katsomatta ikään, sukupuoleen tai ihonväriin. Kukaan ei koskaan väittänyt vanhemmuuden olevan helppoa ja mukavaa aina. Tai aikuisuudenkaan sen puolen. Ei voi tehdä ja sanoa ihan mitä päähän sattuu.





Kun kuitenkin ekaluokkalainen joutuu tällaisen kohteeksi kouluympäristössä, on vastuu paitsi koululla valvoa välitunneilla tapahtuvia asioita ja tarttua niihin, mutta erityisesti vanhemmilla opettaa toisten ihmisten kunnioittamista, rajoja ja käytöstä.

Opettajatuttavilta olen kuullut että ilman vanhempien puhelinvalvontaa ja puhelimeen asetettavia estoja, jo ensimmäisellä luokalla saattaa joutua aikuisviihteen ja muun lapsille sopimattoman materiaalin kanssa tekemisiin. Digipuoli kannattaa siis myös varmistaa turvalliseksi, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.


Paitsi minä, myös 7-vuotias tyttäreni voisi nyt osallistua myös #MeToo - ja #DammenBrister -kampanjoihin. Ja siinä on jotain kamalan väärää.



Näistä viidestä asiasta huomaat reissatessa olevasi suomalaisempi kuin koskaan

$
0
0

Ja näin on Suomineito 100 vuotta!





Itsenäisyyspäivän lähestyessä huomaa vuosittain, miten kansallisidentiteetti kaivetaan jostain esiin ja ollaan Suomesta erityisen ylpeitä. Onhan siihen paljonkin syytä. Monien isovanhemmat, tai isoisovanhemmat ovat olleet taistelemassa Suomesta itsenäistä sodissa, ja meille kaikille on se taatusti myös kerrottu. Ei ole tullut helpolla se kaikki mikä meillä tänään on. Sadassa vuodessa meistä rakentui yksi maailman parhaiten voiva kansa monella mittarilla.

On Suomessa myös paljon asioita vialla ja huonosti, mutta niistä ei haluta juhlapäivinä niinkään puhua. Niillä mittareilla Suomi taitaa kuulua maailman onnettomimpiin.

Suomalaisuuden, ja siitä tunteman ylpeyden huomaan yleensä erityisen hyvin silloin kun on poissa Suomesta. En ole koskaan ollut suomalaisempi kun ollessani kaukana kotoa.





Hyvät asiat tuntuvat kauakana erityisen hyvältä, mutta niin tuntuu huonotkin. Ilmapiirimuutos näkyy selkeämpänä kun on hieman kauempana. Hyviä asioita osaa arvostaa kun niitä ei olekaan käden ulottuvilla. Sitä huomaa suu vaahdossa saarnaavansa yhteiskunnan tukiverkostoista, sairaanhoidosta ja koulutuksesta ventovieraille. Ja puhtaudesta ja salmiakeista.

Mutta mistä sitä huomaa olevansa erityisen suomalainen ulkomailla?


1. Kaipaat irtokarkkeja ja pullaa

Vaikka kotona taistelet itsesi kaupassa karkkilaarien ohitse joka ikinen kerta, ulkomailla et muuta tekisikään kun napostelisi irtokarkkeja, Ei ole kuulkaa satunnaiset suklaapatukat mitään irtokarkkeihin tai edes karkkipusseihin verrattuna. Salmiakkia ei edes tunneta, miten ne voi elää ilman sitä?




Ja eikö ne ulkomailla tunne rehtiä, kunnollista pullaa? Korvapuusteista saa vain haaveilla kun tarjolla on pelkkää leivosta ja keksiä. Keksit on toki luokiteltu myös kunnolliseksi välipalaksi. Hyi, KYLLÄ EI MEILLÄ SUOMESSA.

Ilahdut suunnattomasti kun löydät kaupan, josta löydät salmiakkia, Fazerin sinistä ja Juhlamokkaa. Aijjjettä, nyt sitä hemmotellaan suomalaista!




2. Jonotat nätisti rivissä


Vaikka miten oltaisiin Saigonin kaaosmaisella yötorilla, sinä seisot kiltisti ja jonotat vuoroasi. Oikealta ja vasemmalta menee ohi vietnamilaisia, ranskalaisia ja kiinalaisia. Sinä seisot ja puhkut punaisensa ja turhaudut ihmisten"huonoon käytökseen", koska sitä se olisi meillä Suomessa. Täällä se on maan tapa, eikä kukaan katso kiilaamista pahalla. Maassa maan tavalla, ja suomalainen suomalaisilla tavoilla kaikkialla.

Kaipaat järjestystä ja selkeitä sääntöjä.






3. Et valita huonosta palvelusta tai huonosta hotellihuoneesta


...sen sijan mutiset tyytymättömänä ja alistut kohtaloosi. Kirjoitat ehkä somepostauksen aiheesta ja saat peukkusymppauksia kavereiltasi. Kamala kostosi on kirjoittaa jälkikäteen Tripadvisoriin tai muuhun palveluun kokemuksestasi , mieluiten anonyyminä, niin ettet koskaan jää kiinni. Anonyymius valittaessa on aina parasta, erityisesti lapulla naapureille.

Jonkun huhun mukaan suomalaisille annetaan kaikista huonoimmat hotellihuoneet aina juuri koska he eivät nosta älämölöä aiheesta.




4. Huomaat ilmaisen koulutuksen hyödyt

Tapaat matkoillasi kaiken maailman ihmisiä. Useimmat heistä eivät edes tiedä missä Suomi on, vaan kun kerrot kotimaastasi huomaat vastapuolella silmissä katseen lapsen eksyneen. Joudut vähän jeesimään että skandinavia ja Ruotsi ja Venäjä ennen kuin lamppu alkaa syttymään. Tietyissä maanosissa huomaat myös, että koulutus olisi avainsana köyhyydestä nousemiseen, erilaisten uskomusten kumoamiseen ja ihan ylipäänsä vain hyvinvointiin.




Mutta pahahan se on lähettää lapsia kouluun jos sellaisia ei ole, ja jos onkin niin ne maksavat enemmän kuin vanhempien vuositulot.

Kun kuulet, että Australiassa ja Jenkeissä lapsen yksi hoitopäivä tarhassa maksaa yli 100 euroa ilman ruokaa tai takeita koulutetusta henkilökunnasta, alat myös pitämäään Suomen 250 euron kuukausittaista päivähoitomaksua kohtuullisena. Paikalliset tuttavasi ja muut turret alkavat harkitsemaan muuttoa Suomeen pelkästään tämän takia, kun puhutte aiheesta.


5. Alat rakastamaan suomalaista infraa

Kotona kiroilet aina muhkuraisia mökkiteitä jossain periferiassa, jossa ajaa noin 20 autoa päivässä. Päästessäsi mökille sytytät kuitenkin lampun sähköllä ja vesikin tulee sisään suoraan hanasta ja sitä voi juoda. Internetti toimii jotta voit laittaa kuvan someen oluttölkistä rantasaunan terassilla. Rakennukset geneerisesti ottaen kestävät kylmää ja sadetta.




Suomessa et oikeastaan jaksa edes miettiä asiaa, koska se on enemmän standardi kun poikkeus. Matkattuasi esimerkiksi Nepalissa 9h huonokuntoisilla vuoristoteillä rämällä bussilla ja päädyttyäsi sen jälkeen hotelliin, jossa lämminvesi toimii vain satunnaisesti, alat arvostamaan Suomen infraa. Myös esimerkiksi sairaaloita ja niiden olosuhteita alkaa katsomaan ihan eri tavoin, kun on käynyt 50-luvun rakennustyömaata muistuttavassa sairaalassa.





Kun jatkuvasti ostat pullovettä kaupasta, tajuat miten kiva on kun hanavettä voi juoda.


Oikeastaan missä tahansa muualla maailmassa jaksat muistella miten kivaa on kun jokaisesta nurkasta ei vedä tai suoranaisesti tuule sisään, lämpöä ja vettä riittää ja oikeastaan se mökkitiekin oli ihan hyväkuntoinen. Tästä asiasta et ehkä suu vaahdossa jaksa ventovieraille paasaamaan.

Kotiin tultua kaikki tuntuu kuitenkin jotenkin ihanan toimivalta. Paitsi kelit. Niistä et ole vaahdonnut kenellekään matkallasi, koska ne eivät varsinaisesti ole mikään valttikortti.





Suomalaisille luonnon läheisyys ja puhtaus on myös itsestäänselvyyksiä. Myös turvallisuus on asia, jota ei aina ymmärrä kotona arvostaa. Suomi ja sen merkitys avautuu matkustaessa ihan eri tavoin.

Siksi onkin aina välillä hyvä käydä muualla, myös pidempiä ajanjaksoja, jotta osaa nähdä edessään olevan kirkkaammin.





Onnea Suomi 100 vuotta!

Lähtisitkö Pete Parkkosen kanssa lapsia auttamaan?

$
0
0

Koskaan ei ole liian myöhäistä auttaa niitä, jotka apuamme tarvitsevat. Avustusmuodonkin voi ihan itse valita, samoin kohteen. Meillä on edelleenkin meneillään 300 paremman elämän -äitiyspakkauskeräys yhdessä WorldVisionin kanssa. Se on yksi hyvä tapa auttaa.




Tavoitteena on saada kolmesataa 35 € äitiyspakkausta kerättyä Kenian köyhimmille, tuleville äideille, ja samalla saada aikaan muutos ajattelumaailmassa siitä miten odottavia äitejä ja syntyviä lapsia tulisi siellä hoitaa, jotta lapsi- ja äitikuolleisuus vähenisi.

Pakkauksia on meidän kolmen bloggaajan kautta mennyt jo lähemmäs 250, joten nyt on hyvä hetki ottaa vielä loppuspurtti! 35 € on täällä kohtuullisen pieni summa, mutta se voi olla tässä tapauksessa jopa ihmishengen hinta.


Olisin aivan superiloinen jos haluisit osallistua tähän kamppikseen yhdessä meidän kanssa!






Tänään voi osallistua WorldVisionin toimintaan myös muilla tavoin. Telkkarista tulee nimittäin hyväntekeväisyysgaala tänään Neloselta kello 20.00, jossa Sami Hedberg ja ystävät kannustavat auttamaan omalla tavallaan. Sami itse on useaman lapsen kummi. Kummeillekin on tarvetta.

On sydänta raastavaa katsoa millaiset olosuhteet lapsilla ympäri maailmaa on pahimmillaan. Ja onhan se ominkin silmin tullut todistettua. Tuntuu hyvältä kun pystyy edes auttamaan hieman. Jos ei kaikkia saa pelastettua, niin aina jonkun.

Käytiin paikan päällä katsomassa jo show livenä, ja se on erittäin viihdyttävä. Jos et lähde meidän kanssa auttamaan, niin entäs Pete Parkkosen? 







Hän.

$
0
0

Hän on saapunut maailmaan. Seikkailemaan yhdessä kanssamme, tekemällä elämästä taas vähän erilaisen. Näkemään ja kokemaan, oppimaan, mitä on olla ihminen, mitä on elää.


Kyllä, olemme onnesta sekaisin, kuten asiaan kuuluukin.






Sinne meni ne yhdeksän kuukautta, täynnä jännitystä, iloa ja odotusta, ja toisaalta pahoinvointia ja huolta.

Nyt me köllöttelemme kotisohvalla, pääasiassa nukkuen ja nautimme elosta ja olosta, ja totuttelemme taas uudenlaiseen elämään, uudella kokoonpanolla. Ihmeellistähän tämä kaikki on. 

Hän.


Synnytyssalista suoraan hotelliin - näin se toimii

$
0
0

Tätä nykyä vastasynnyttäneet saatetaan ohjata suoraan hotelliin. Niin tehtiin meillekin uuden tulokkaan kanssa, kun uusi pieni ihminen saapui meidän perheeseen. Kotiutuessaan hän oli jo vanha tekijä hotelliyöpymisissä. :)


Helsingin toinen synnytyssairaala on vastikään suljettu, ja potilasmäärän kasvun takia Naistenklinikan viereisestä hotellista, Cumulus Meilahdesta, on vuokrattu yksi kerros vastasynnyttäneiden hoitoa varten.

Varsin kekseliästä!






Miten homma sitten toimii?


Jos äiti on tarpeeksi hyväkuntoinen ja vauvalla kaikki hyvin, kuusi tuntia synnytyksestä perhe pääsee hotelliin. Siirtyminen sujuu sairaalataksilla.

Huone on ihan normaali hotellihuone, mutta se on varusteltu vauvan sairaalasängyllä ja hoitopöydällä, sekä sopivilla tykötarpeilla, kuten vaipoilla.






Huoneessa saa yöpyä äidin ja vauvan lisäksi isä, ja ymmärtääkseni myös mahdolliset sisarukset. Ja mikäs siinä, mukavassa hotellihuoneessa köllötellessä koko perheen kera. Vieraita saa tulla miten perheelle itselleen sopii, vierailuaikoja ei ole erikseen.







Kerroksessa on kätilöitä ja tiettyinä aikoina lastenlääkäri. Kätilöiden kanssa voi kommunikoida pädillä suoraan huoneesta. Aloitusnäkymään on koottu myös muita appeja ja linkkejä vauvanhoito-oppaisiin. Kätilöiden kanssa tavataan pari kertaa päivässä ja seurataan, että kaikki on hyvin. Itse voi pyytää myös käyntiä koska tahansa, tai kävellä suoraan kätilöiden toimistoon.

Lääkärin vastaanottohuoneeksi tehdyssä hotellihuoneessa on kaikki tarpeellinen laitteisto vastasyntyneiden tarkastamiseen, ja kotiutustarkastus vauvalle tehdäänkin siellä. Lääkärille pääsee myös muuten tarvittaessa.

Ruokailu sujuu hotellin Bistrossa ruokailukupongeilla, ja täytyy sanoa että hotelliravintolan ruoka pesee kyllä sairaalasapuskat mennen tullen jos muisti ei pahasti petä. Cumuluksen ravintolan annokset olivat todella maukkaita, ja vaihtoehtoja piisasi myös gluteenittomasti.







Isä joutuu maksamaan omat ruokailunsa, joko Bistrossa tai sen vieressä olevassa Burger Kingissä, ellei sitten hae alakerran S-marketista itselleen sapuskoja. Ainoa miinus ruokailussa on se, ettei vauvan kanssa toivota menevän alakertaan. Jos siis haluaa ruokailla yhdessä, pitää ottaa ruoat huoneeseen - kuten useimmiten teimmekin.


Hotelliaamiainen sängyssä heti synnytyksen jälkeen, kyllä kiitos!



Perhepesän kerroksessa on myös leikki-ikäisille leikkihuone, iso loungetila, jossa istuskella halutessaan, ja saunakin. Siitä on tosin hyötyä vain isille.

Kokemuksena hotellihuone vs. sairaalan perhehuone menee kirkkaasti hotellille. Ihanan pehmeät sängyt hotellilakanoineen, mainio ruoka, ja erinomaisesti järjestetty hoito äideille ja vauvoille toimivat todella hyvin.





Niin hyvin, että olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kotiutumisen sijan.



Ei pöllömpi keksintö sairaanhoitopiiriltä järjestää asiat näin.



Lahjat, jotka vielä ehdit!

$
0
0

Joulu tulla jollottaa, tai itseasiassahan se on niin lähellä että alkaa olemaan jo todella kiire hankkia viimeisetkin lahjat. Koska "on tässä ollut vähän muuta" viime aikoina, ei kaikki lahjahommat ole olleet mitenkään ensisijaisesti mielessä. Monesta jutusta olen myöhästynyt täysin, mutta onneksi on asioita, joiden suhteen ei vielä ole liian myöhäistä.

Jos jotain toivon jouluksi, niin en ainakaan suurta tavararöykkiötä. Päinvastoin, maallista mammonaa ollaan pyritty karsimaan tämän vuoden ja aiempien vuosien mittaan parhaalla mahdollisella tavalla. Aineettomat lahjat ovat siksi useimmiten meille parhaiten mieleen. Rinkkaan pakataan mielummin muistoja kuin materiaa.




Tässäpä vinkkilista lahjoihin, jotka vielä ehdit hankkimaan!


Hanki hemmottelua


Kukapa ei tykkäisi rentoutumisesta ja hemmottelusta spa'ssa? Kävin Kirkkonummen Långvikissa loppuraskaudesta ihanasti hemmoteltavana heidän hoitolassaan, ja yövyinkin samaan syssyyn paikassa. Aivan täydellistä. Kyllä voisin mennä uudelleen vaikka heti vähän rentoutumaan taas. Hoito oli suorastaan taivaallinen, eikä erityisesti hotelliravintolan illallinenkaan antanut moitteen sijaa.

Lahjakortteja saa klikattua itselleen täältä, ja hoitoihin voi tutusta täältä.







Suksielämyksiä!


Onko mielitiettysi halunnut kokeilla jotain uutta sukset jalassa? Eikö rohkeus ole riittänyt lähteä kokeilemaan yksin vaikkapa vapaalaskua? Ei hätää, sillä Pyhä järjestää vapaalaskutapahtumia pitkin kautta. Osa on sekajengille, ja sitten on vain naisille suunnattu Mimmi Free'kend. Piipahdin siellä viime helmikuussa, ja keikka oli aivan mahtava. Siis nuorisoslangilla sanottuna aivan törkeen siisti.

Osta lahjaksi itselle tai sille tärkeälle toiselle. Takaan, että tämä ilahduttaa laskujen ystävää ja hurjapäätä.

Lue ja buukkaa Mimmi Free'kend tai katso muut vapaalaskutapahtumat Pyhällä.







Maistuuko herrasväelle tee?


Tiedätkö missä Juva on? Jos et, niin ei se haittaa, nyt on nimittäin erittäin hyvä hetki tutustua iloiseen Itä-Suomeen. Mitäs jos veisit ystäväsi tai puoliskosi maakuntamatkalle Suomen ainoaan englantilaiseen teehuoneseen, TeaHouse of Wehmaisiin, jossa kesällä piipahdumme Juvalla? Se on nimittäin mukava paikka se, ja ympäristössä on paljon muutakin, johon kannattaa tutustua samalla kertaa. Savonlinnakaan ei kaukana ole, jos oopperajuhlat kiinnostaa samaan syssyyn.

Yhtäkaikki, herkkuhetkitreffit eivät koskaan ole saaneet ketään mököttämään.

Lahjakortteja verkkokaupasta saa vain Cream Tea -tarjoilulla (suosittelen täyttä Afternoon Tea -menua), mutta yhtälailla voit itse askarrella kortin ja luvata että sillä voi lunastaa käynnin teen maailmaan hurmaavalla maaseudulla.







Hänelle, jolla on jo kaikkea - auta muita äitiyspakkauksella


Monella maailmassa ei ole varaa edes miettiä joululahjoja. He toivovat esimerkiksi saavansa edes hieman helpotusta synnyttämiseen. Sitten on meitä, joilla on jo kaikkea, ja jotka voivat auttaa. Olemme mukana WorldVisionin -kampanjassa, jossa tarkoituksena on kerätä vähintään 300 äitiyspakkausta kolmen bloggaajan voimin. Vielä ehdit mukaan. Olemme ihan pian pääsemässä tuohon tavoitteeseen auttaa kolmeasataa äitiä ja vauvaa Keniassa.

Anna lahja joka varmasti tulee tarpeeseen, auttaa ja ilahduttaa. Parhaassa tapauksessa sinua, lahjan vastaanottajaa, ja lopullista äitiyspakkauksen saajaa.

Klikkaa joulupukin konttiin yksi äitiyspakkaus 35 € hintaan, tai kolme äitiyspakkausta 105 eurolla.







Muuten me toivottelemme iloista joulumieltä ja antamisen iloa!


Oikein hyvää joulua!

Viewing all 402 articles
Browse latest View live