Jalat painavat tonnin, rinkka kyhnää inhottavasti toista olkaa, en jaksa ajatella muuta kuin että toivottavasti pääsen kohta nukkumaan tai nukahdan seisaaltani.
Olo on kuin zombiella.
"Kenen idea oli tulla tänne Karhunkierrokselle vetämään koko rundi?", saan lopulta tuskalla puristettua suustani.
Mukanamme olevan pariskunnan toinen osapuoli Merja muistuttaa että peiliin on syytä katsominen. Oma idea. Olipa typerä sellainen.
On ensimmäisen vaelluspäivän ilta. Kilometrejä on takana noin 25.
Pystytämme teltat laavulle aivan joen varteen. Haluaisin kaatua sänkyyn mutta minut pakotetaan syömään iltapala. Merja kaivaa rinkastaan punaviinipullon ja kaadamme sen nauraen veneenmalliseen kulhoon. Olo helpottaa ruoasta, viinistä ja lempikarkistani, salmiakista.
Käymme iltapesulla joessa. Aurinko ei ole vielä laskenut vaikka kello on kymmenen.
Kaikki on niin kaunista, hiljaista. Kaikki harmitus on tipotiessään.
Ensimmäinen päivä on takana. Olen kävellyt pitkin soita ja metsiä, vilvoitellut varpaitani kylmässä joessa pikkukalojen tehdessä niille hoidon, nähnyt jylhän Oulangan kanjonin, Suomen Grand Canyonin. Tämä kaikki on tehnyt kärsimyksistä sen arvoisen. Jos ei ole valmis näkemään vaivaa, ei näitä paikkoja koskaan itselleen saa.
Toinen päivä - paha puolimatka
Ensimmäiset porot tervehtivät meitä aamupäivällä metsässä. Pysähdymme paistamaan makkaraa ja tekemään lounasta Oulankajoen varteen. Miika kaivaa esiin rinkasta Realin retkimuonan, chili con carnen. Ruoka valmistuu hiljalleen nuotiolla. Me vaihdamme sukkia, vilvoittelemme jalkoja viileässä joessa, lepuutamme hetken. Ruoan jälkeen jatkamme matkaa.
Maisemat ovat välillä upeat, välillä jopa tylsähköt havumetsineen, maasto välistä vaikeaa, välistä helppoa.
Päädymme upealle näköalapaikalle, Ansakämpän autiotuvan yläpuolelle. Lonkankoukistajani kramppaa, samoin vasen pohkeeni.
Bonuksena tuliseksikin arvosteltu chili con carne alkaa vääntämään vatsassani aiheuttaen krampin. Autiokämpän vessaan on noin 50 metriä jyrkät portaat alas. Kaksinkerroin raahaudun ne portaat muiden nauraessa näylle näköalapaikalla. Kiitti kaverit. Vatsani ei taida vieläkään tykätä näin reippaista mausteista. Toinen chili con carne saa jäädä rinkkaan tai Miikalle.
Päästessäni ylös kramppien helpotettua nautin minäkin maisemista ja läksytän vähän muita.
Puolirampana lähden jatkamaan matkaa muun porukan vanavedessä harjun päällä joen vartta. Tämä autiokämppä olisi ollut hieno paikka yöpyä mutta meillä on kaksi yötä ja kolme päivää aikaa selviytyä läpi Karhunkierros. Minimisuositus on kolmesta kuuteen yötä.
41 km, eli puoliväli tuntuu olevan tuskaisen kaukana. Ylös mennään järjettömän pitkää, juurakkoista, kapeaa ja vaikeaa ylämäkeä. Se ei tunnu loppuvan koskaan. Niin ainakin kaikki kramppaavat kehonosani väittävät. Kevyt sade vilvoittaa ja pitää itikat poissa hetken. Kyseenalaistan tuossa ylämäessä monta kertaa taas homman järkevyyttä.
Merja käskee taas katsomaan peiliin kun peräänkuulutan taas syyllistä.
Vihdoin edessä siintää 41 kilometrin kyltti. Puolivälissä pidämme pitkän tauon koska vatsani kramppaa edelleen.
Tästä ei ole enää pitkä matka seuraavalle yöpymispaikalle, Jussinkämpälle. Miehet menevät edeltä pystyttämään leiriä, me naiset tulemme perästä. Perillä koittaa palkinto; järvi on tyyni ja lämmin kuin linnunmaito, telttapaikkamme kaunis. Uinnin jälkeen iltapalaksi valmistuu Realin kebab - kallis muihin muoniin verrattuna, mutta jokaisen euron arvoinen.
Miika kaivaa Pannierin shamppanjan esiin rinkasta ja skoolaamme tälle hetkelle kun kaikki on täydellistä.
Toisen päivän matkaksi määräytyi 20 km patikointia. Ymmärrämme jo nyt, ettei kolmantena päivänä tule onnistumaan Karhunkierroksen loppuunkävely. Aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Kolmen yöpymisen minimi pitää sittenkin paikkansa, tai vaihtoehtoisesti olemme niitä huonokuntoisia joille ajattelimme suosituksen olevan.
Kolmas päivä - viimeistä viedään
Lähdemme puoli yhdeksältä aamusta ensimmäisenä Jussinkämpältä viimeisen päivän rupeamalle. 15 km pitää ehtiä patikoida 6 tuntiin. Ei kuulosta kovaltakaan hommalta ellei tunne maastoa, jossa parhaimmillaan saa mennä nelinkontin vaikeimpien paikkojen yli.
Ensimmäisenä vastaan tulee nainen napit korvilla. Kova veto. Yksin kierroksella. Muuten polulla on hiljaista, mitä nyt poro jolkottelee suoraan kohti. Suomaisemat puhuttelevat kovasti ja niitä onkin tarjolla.
Seuraavaksi pääsemme kävelemään Kitkajoen vartta pitkin, ihan sen reunaa.
Upeat, upeat maisemat.
Upeat, upeat maisemat.
Karhunkierros yhdistyy ennen Juumaa Pieneen Karhunkierrokseen. Lähdemme sen ihanan leveitä polkuja kohti yhteysbussia, tietämättä että vastassa on jumalaton määrä portaita. Lonkankoukistaja ja pohje eivät ole vielä palautuneet. Ne ovat pitkät ehkä 200 jotain porrasta ylöspäin kohti maalia.
Ylhäällä vaiva taas palkitaan näkymillä.
Olemme melkein Juumassa.
Suovillat huojuvat rauhallisesti pienessä tuulenvireessä aurinkoisena päivänä. Lumpeenkukat heijastuvat peilityyneen järveen.
30 minuuttia ennen yhteysbussin lähtöä kohti Rukaa saavumme Juumaan ja ehdimme käydä vielä ihanan vilvoittavassa Kitkajoessa uimassa. Jätämme sinne 60 km vaelluksen hiet. Jos lisäaikaa olisi ollut, edessä olisi ollut vielä 22 km tuntureita. Mukaamme lähtee kuitenkin rinkallinen uusia kokemuksia ja muistoja uskomattoman upeasta Suomen luonnosta.
Suomalaisina meillä on paljon mistä olla ylpeitä.
Tämä luonto meidän kannattaa säilyttää.
Tämä luonto meidän kannattaa säilyttää.
-----
Jos olet lähdössä vaeltamaan Karhunkierrosta katso lisätietoja alla olevista linkeistä:
Rukan omat sivut, yhteysbussiaikataulut, käytännän tietoa
Retkikartta.fi :n kartasto
Vaell.us -sivun artikkeli
Vertailun vuoksi, lue viikon vaelluksestamme Himalajalla.
Ja villinä vinkkinä: Oulangan luontokeskuksesta voi vuokrata kanootin ja lipua pitkin Oulankajokea yhteen suuntaan kadottaen 25 km itse vaelluksesta. Ensi kerralla menemme sillä. :)
Ja niille, jotka haluavat kokea meidän retken 14 minuutissa, se löytyy alta videona.