Eteeni kannetaan ihanasti höyryävä gluteeniton savuporo-kylmäsavulohi -pizza. Olen vasta saapunut Harrinivan hotellille Muonioon. Ravintolapöydän ikkunasta näkyy joki, jonka toisella puolella on Ruotsi. Ruoan osalta en ole odottanut juuri mitään tältä matkalta Lappiin. Ehkä poronkäristystä, perunamuussia ja puolukoita.
Olen onnekseni ollut pahemman kerran väärässä odotusten suhteen.
Ensimmäiset kaksi yötä majoitun Harrinivan hotellissa ihan Muonionjoen rannalla. Hirsinen rakennus on sympaattinen, joskaan ei uusimmasta päästä. Ehkä sen viehätys piileekin juuri siinä. Huone on tilava ja mukava terasseineen ja omine saunoineen, jossa saakin mukavasti pestyä matkapölyt pois.
Mutta se ruoka, se on heti ensikosketuksesta aivan loistavaa!
Hotelli Harrinivaná la carte -ravintolan lista pursuaa niin hyviä vaihtoehtoja, etten tiedä mitä valita. Mietin poroburgeria, myös sitä poronkäristystä mutta päädyn kuitenkin gluteenittomaan herkkupizzaan, joka onkin juuri sitä mitä kaipasinkin 7 tunnin bussimatkan jälkeen Rukalta Muonioon.
Live now dream later -blogin Saanan ja Watia.fi -blogin Lotan saavuttua päädymme toisena iltana kokeilemaan molemmat listan kalaruoat. Rautua ja ahventa. Oi, ne ovat molemmat herkullisia! Saana ottaa sen saman poroa ja lohta sisältävän Nimisimiehen pizzan, gluteenillisena, joka on kaksi kertaa niin muhkea kuin oma gluteenittomani edellisiltana. Puolet jää syömättä kokonsa, ei makunsa takia. Samoin käy seuraavan päivän kermaiselle kalakeitolle, jonka tilaan lounaaksi. Se on niin iso että siitä söisi kolme.
Onneksi jälkkärit menevät kuitenkin eri vatsaan. Illallisella tilaamme kolme jälkiruokaa, jotka maistelemme ristiin.
Voittaja on selvä: kuusenkerkkäjäädyke.
Gluteeniton brownie vadelmasorbetilla ei sekään ole lainkaan hassumpi. Hauska yksityiskohta on että vaikka omaan lasiini osuikin viiniä, Harriniva panee omaa olutta, jota on saatavilla näistä paikoista. Kollegoiden mukaan se ei ollut lainkaan hassumpaa.
Torassiepin kokki-Lasse tekee taikoja
Kaksi seuraavaa yötä vietämme Torassiepin lomakylässä Aurora Dome -luksusteltoissa yöpyen. Torassiepin pieni lomakylä on järven rannalla ja telttojen lisäksi siellä on vuokrattavana mökkejä, pari erilaista saunaa ja paikan valtti: Lasse.
Lasse loihtii nimittäin keittiössään toinen toistaan mahtavampia ruokia Torassiepin ravintolassa.
Lounaaksi saamme kolmen ruokalajin aterian: savustettua porkkanakeittoa, kermaista risottoa ja kanaa, ja jälkiruoaksi todella tukevan kahden suklaan suklaakakun. Kaikki gluteenitonta ja kasvissyöjälle vegenä .
Mainittakoon, ettei kukaan meistä jaksanut koko kakkua, vaikka erityisesti Lotta teki erittäin hyvän yrityksen.
Kolmen ruokalajin illallinen ei kalpene lounaalle lainkaan; hyvinvalmistettua, mureaa lihaa sienikastikkeella. Jälkiruoksi lakkoja, kermavaahtoa ja vaniljajäätelö.
Kokki kodassa, viini kädessä
Viimeisenä iltana Lasse hemmottelee meidät piloille. Se vaatii kyllä aikamoisen panoksen ensialkuun myös meiltä.
Torassiepissä voi nimittäin osallistua viikko-ohjelmaan lisämaksusta ja lähteä villiruokakierrokselle, joka päätyy kotaan ja ateriaan. Kierroksen voi ostaa myös privaattikeikkana hieman kalliimpaan, joskaan ei ylitsepääsemättömään hintaan - ja sellaiselle mekin päädymme.
Meille osuu sateinen keli, kun Lasse tutustuttaa meidät ensin syötäviin villiyrtteihin; horsmaan, lipstikkaan, nokkoseen. Lähdemme vielä sieni- ja marjametsälle, ja Lasse päättää viedä meidät myös hillaan, joskin hieman heikolla menestyksellä. Molskimme suolla niin että vaelluskenkiin menee vettä, kierimme aidan ali jotta pääsemme suolta pois.
Kaikkia naurattaa.
Märät jalat pääsevät kodalla kuivamaan viltin alle tulen loimuun. Käteeni tuodaan lasillinen kuivaa valkoista ja Lasse aloittaa valmistamaan ateriaa, jonka raaka-aineina käytetään saalistamme.
Nenäni eteen ilmestyy alkuruokana savuhaukea saaristolaisleivällä normiruokailijoille, minulle gluteenittomalla vaihtoehdolla. Maistuu erinomaiselta yhdessä valkoviinini kanssa.
Lasse jatkaa puuhasteluja, ja jutustelun jälkeen eteemme tuodaan savustettua rautua sienikastikkeella, seuranaan kasvislisäke itse kerätyistä yrteistä, sekä puikulaperunoita. Jälkiruoaksi saamme niinkin yksinkertaisen ruoan kuin tulella vastapaistettu lätty hunajalla ja itse poimimillame mustikoilla, sekä lipstikasta ja naavasta haudutettua teetä.
Gluteenittomasti kaikki, tietysti.
Jos jotain ruoalta odotin saapuessani Harrinivan vieraaksi Muonioon,
en ainakaan tätä.
en ainakaan tätä.
Matkaillessa ruoka on noussut minulle yhä tärkeämmäksi osaksi kokonaisvaltaista kokemusta. Voisin vartavasten mennä pelkälle ruokamatkallekin, mutta kun tarkoitus on tehdä myös muuta, hyvä ruoka on piste i:n päälle. Harrinivan hoteissa se todellakin toimii; ensin aktiviteettejä Lapin luonnossa, laadukas yöpyminen ja kokemuksen kruunaa loistava ruoka.
Privaattikokin esityksen jälkeen köllähdän luksustelttani sängylle enemmän kuin tyytyväisenä. Eikä edes harmita, että se poronkäristys ja perunamuussi jäi tällä reissulla syömättä.
Muoniossa vietin neljä päivää Harrinivan bloggaajavieraana elokuussa.