Hankin juuri uuden pyörän. Se oli kolmas kasvavaan katraaseen. Se on aivan järkyttävän hyvä. Poljen kovempaa kuin koskaan aiemmin, uusi fillari vei pyöräilyn ihan uudelle tasolle. Oikeastaan olen rakastanut pyöräilyä niin kauan kun muistan, mutta nyt rakastan sitä vielä enemmän.
En edes oikein osaa sanoittaa sille syytä, eikä se ehkä ole niin tarpeenkaan. Joitain asioita vain rakastaa, vuodesta toiseen, miettimättä asiaa sen kummemmin. Kuten pullaa, salmiakkia ja samppanjaa.
Uudelle tasolle rakkaudessa pyöräilyä kohtaan pääsin myös Lapissa. Oletko koskaan kuullut fatbikingista? Läskipyörän renkaat ovat huomattavan leveät. Sellaiset oikein kunnon paksut renkaat, joiden avulla maastossa meneminen ei tunnu missään. Siinä missä maastopyöränkin renkaat saattavat märässä maastossa kaivautua maahan ja tuntua raskaalta poljettavalta, läskipyörä kiitää ongelmitta.
Loppukesä elokuussa oli mitä mainiointa aikaa tälle aktiviteetille. Ilmat eivät nimittäin olleet liian kuumat, eikä reiteillä tullut muita vastaan missään vaiheessa.
Liekö syynä ollut pieni tihkusade jossain välissä, joka loppui yhtä nopeasti kun alkoikin. Selväksi kävi kuitenkin, ettei näitä Lapin kaikkia luontoaktiviteetteja olla vielä täysin löydetty. Jos siis kaipaa aktiivilomaa kauniissa maisemissa kannattaa vakavasti harkita Lappia myös kesällä. Se on niin paljon muutakin kun talvikohde.
Harrinivan keskukselta otan alleni fatbiken ja lähdin polkemaan kohti Olosta maastoreittiä pitkin, joka talvisin tunnetaan myös hiihtolatuna. Ihana hiljaisuus. Suovillat polun varressa, hillat vielä kypsymässä hiljan, ja minä pyöräni kanssa. Useampi tunti siinä menee, kun hikikarpaloiden pikkuhiljaa valuessa pitkin otsaa ja selkää nautin siitä että koko kroppa saa tehdä työtä, ja hengittää samalla maailman puhtainta ilmaa. Se puhtaus on nimittäin tieteellisesti todennettu.
Kun vielä Torassiepin kylässä tarjoutuu mahdollisuus lähteä maastoon pyörällä yhdessä matkabloggaajakollegoitteni kanssa, en todellakaan sano ei.
Toiset saavat alle läskipyörät, minä maastopyörän. Ero läskeilyyn on huomattava tässä maastossa.
Olen vakuuttunut siitä että tarvitsen alati kasvavaan pyöräkokoelmaani vielä yhden pyörän, maastoon tarkoitetun. Miten täällä etelässä löytyy vetistä maastoa, en ole ihan varma, joten nähtäväksi jää onko seuraava läskirenkainen vai pelkkä maastoon sopiva. Lisäksi tarvitsen myös pyöräilyloman erikseen vaikka tuonne Muonioon. Harvoin sitä nimittäin pääkaupunkiseudulla pääsee noin tilavasti nauttimaan rullaamisesta, maisemista nyt puhumattakaan.
Porukastamme Lotta todisti myös sen ettei läskipyöräkään estä kaatumasta suoraan kuralätäkköön jos niikseen tulee. Ja sen, että kun hätä on suurimmillaan, matkabloggaajakollega kaivaa mielummin kameran esiin kun menee nostamaan pyörää sieltä kuralätäköstä. :)
Elokuun alussa vietin blogimatkalla aikaa Harrinivan vieraana Muoniossa sekä hotelli Harrinivassa, että Torassiepin lomakylässä luontoaktiviteettien, hyvän ruoan ja laadukkaan majoituksen parissa., josta nämäkin tarinat tulevat.
Kanssani matkanneen Lotan aktiivilomapostauksen voi lukea täältä. Saanan jutun taas täältä.
