"Siis sä haluat mennä tonne uimaan? Noiden kanssa? Meidän vastuu loppuu sitten siihen, vakuutuksemme ei korvaa jos jotain tapahtuu."
Ryhävalaat, nuo merten jättiläiset viettävät kesät Antarktiksen kylmissä vesissä leväten ja keräten ravintoa krilleistä. Syksyn tullen ne aloittavat pitkän muuttonsa lämpimämmille vesille lisääntymään. Ja, niin no, mehän satuimme olemaan samoilla vesillä.
Pääsimme todistamaan iloisten valaiden hyppyjä kaukana horisontissa jo häämatkallamme Mauilla, mutta läheltä emme olleet niitä ikinä nähneet. Sukeltajana minun unelmani (no, yksi niistä) oli luonnollisesti päästä sukeltamaan valaan kanssa - asia, jota Gia maarapuna ei ymmärrä lainkaan. Valaat ohittavat jokavuotisella muuttoreitillään mm. Australian, Fijin sekä Tongan, jota pidetään huippupaikkana valaiden kanssa sukeltamiseen, ja josta näkemäni valaskuvat ovat kirvoittaneet lukemattomia kateellisia haaveiluja.
Australiassa käytiin valasristeilyllä bongaamassa niitä lähempää. Tonga puolestaan ei osunut maailmanympärimatkamme reitille, lähinnä hankalien lentoyhteyksien takia.
Fijillä sen sijaan tarjoutui tilaisuus täysin yllättäen.
Olimme viettämässä Leleuvian paratiisisaarella rentoa elämää, ja tutustumassa paikalliseen kestävään kehitykseen. Paikan omistaja on halunnut kantaa kortensa kekoon merten suojelun merkeissä, ja kyseessä onkin todellinen ekoresortti, missä istutetaan uusia koralleja, pidetään kirjaa kilpikonnista ja valvotaan, että lähisaarten asukkaan noudattavat kalastuskieltoa.
Olin palaamassa varsin mukavalta sukellusreissulta takaisin kohti Leleuviaa, kun kippari pysäytti veneen ja alkoi osoittelemaan kohti merenpintaa. Ja todellakin, vajaan sadan metrin päässä näkyi välillä vesisuihkuja, välillä valaan selkä! Tunnelma veneessä tiivistyi silminnähden, kun tajusimme että valaat ovat tulossa suoraan meitä kohti.
Kun sitten kysyin että olisiko ok jos hyppään uimaan valaiden kanssa, opas hieman häkeltyneenä totesi, että valaiden kanssa uiminen ei kuulu heidän toimintaansa eikä vakuutukset sitä kata, joten aivan täysin omalla vastuulla sitten.
Sen kummemmin miettimättä vedin nopeasti maskin päälle ja pulahdin laidan yli kameran kuvatessa.
Ja se ohikiitävä hetki oli ikimuistoinen. Valasemo vilkaisi minua ohimennen, ennen kuin katosi pienen poikasensa kanssa syvään siniseen.
Yksi rasti elämän bucket listiin, check.
Leleuvia on muuten Fijin erittäin hyvin pidetty salaisuus. Jos olet suuntaamassa Fijille, lue meidän postaus saaresta. Se oli ihana.