Jos olisit joulukuusta 2009 aina tämän herran vuoden 2015 elokuun reilu puoleen väliin asti kysynyt suosittelisinko Havaijia matkustuskohteeksi, olisin kertonut sinun saavan rahoillesi parempaa vastinetta monesta muusta kohteesta. Varauksettoman innokkaasti en olisi lähettänyt sinua lentolippua varaamaan.
En siitä huolimatta, että me menimme tuolloin 2009 naimisiin Mauilla ja vietimme 2009-2010 vuodenvaihteen Honolulussa Waikikin rannalla katsellen ilotulitusta - ja olimme onnesta soikeina.
Vietimme juuri viikon Havaijilla. Tällä kertaa ihan vain Honolulussa, sillä viikossa ei jaksanut lähteä sykkimään eri saarille, kuluttamaan aikaa liikkumisiin, lentokenttäodotteluihin ja Über-kyyteihin.
Ja meillä oli i-ha-naa.
Kun saavuimme kuusi vuotta sitten Havaijille, olin odottanut jotain hieman erilaista. Ehkä enemmän leikaulasia miehiä ukuleleä soittamassa, ilman että pitäisi hakeutua erikseen näytökseen. Ehkä vähän vähemmän Louis Vuittonia, Pradaa tai Guccia kadunkulmissa, enemmän palmuja ja tikibaareja, vähän matalampia rakennuksia. Vähän vähemmän.. amerikkalaista. Naiivia kyllä, mutta ehkä jotain sellaista vintagehenkeä, jossa kaislahameissa tanssitaan kukka korvan takana, palmujen huojuessa hiljakseen rannalla.
Eipä meidän ensivisiitti mitenkään tuskaa ollut. Heti ensimmäisenä aamuna Mauilla katselimme hienoa auringonnousua rannalla, johon myöhemmin kömpi jättiläiskilpikonna päiväunille. Pulahdimme vesiputouksilla, katselimme valaiden korkeita hyppyjä suoraan omalta rannalta, ajelimme Haleakalan kraaterille 30-vuotissyntymäpäivänäni ja söimme suklaakakkua.
Sanoimme "I do" leit kaulassa toisillemme auringon laskiessa Tyyneen Valtamereen ja lupasimme toisillemme kaikki sydämemme alohat.
Tällä kertaa saavuimme Havaijille suoraan Kiribatilta, joka kaikessa koskemattomassa kauneudessaan oli olosuhteiltaan hyvin yksinkertainen. Sitä edelsi reilu kuukausi Fijillä, joka toki on Kiribatia huomattavasti kehittyneempi, mutta joka esimerkiksi näin keliaakikkona ei ruokansa osalta täysin hurmannut - kyllä, välillä tekisi mieli kunnon hiilarimättöä kananmuna-banaani-pannukakkujen sijan. Lisäksi tiesin mitä Havaijilta odottaa, ja odotin erityisesti pääseväni esimerkiksi Jamba Juicen superherkullisten smoothieiden ja marjapuurojen äärelle. Gluteenittomasta pizzasta ja hampurilaisesta nyt puhumattakaan.
Expectation management oli tällä kertaa kohdillaan.
Tiesin mitä odottaa, ja kaipasin myös juuri sitä kaikkea, mitä Honolulla on tarjota: hyvää ruokaa, mukavaa hotellia, muita ihmisiä ympärille, kauppoja jossa kulkea, katsella vaatteita, ostaa kosmetiikkaa loppuneiden tilalle, muistojen verestelyä Häagen-Dazsin jäätelö kädessä. Seikkailuja on ollut hetkeksi tarpeeksi.
Olemme tälläkin matkalla saaneet kanssamatkaajilta vinkkejä, lukeneet blogeista suosituksia paikoista, tekemisistä, löytäneet uusia paikkoja, kokeneet mahtavuuksia, mutta myös todenneet vinkkien välillä luvanneen vähän liikoja. Snorklaus ei ehkä olekaan niin älyttömän siistiä, tai rantakaan ihan sitä mitä odotettin. Vuoria ja maisemiakin on tullut patikoitua aikamoisissa maisemissa. Meillä on yksinkertaisesti takana niin paljon jo kokemusta ettei ihan mikä tahansa enää sykähdytä syvästi.
Blogeja lukiessa vaatii harjaantunutta silmää ymmärtää mitä teksti oikeastaan kertookaan. En oikeastaan niin välitä siitä onko kirjoittaja sinkku vai perheellinen, en siitä minkä ikäinen ihminen on tai vaikkapa mikä koulutustausta on. Tärkeämpää on kyetä ymmärtämään, miltä pohjalta suositus tai suosittelemattomuus tehdään: millä fiiliksellä bloggaajan on lähtenyt matkaan, mitkä ovat aiemmat kokemukset jotka kirjoitukseen vaikuttavat, miltä pohjalta arvostellaan.
En myisi sinulle Havaijia trooppisen koskemattomana paratiisina, jossa snorklaaminen on parasta koskaan, jossa saat takuuvarmasti autenttista ja alkuperäistä kulttuurikokemusta, tai uskomattomia seikkailuja.
Sen sijan voisin kertoa sinulle, että Havaiji on ihanan helppo, siellä on mukavia hotelleja, ihmiset jenkkityyliin hymyileviä ja ystävällisiä, ruokaravintoloissa riittää mistä valita ja tiki-coktailisi saat varmasti hygieenisistä olosuhteista isojen hotellien rantabulevardilla sijaitsevista baareista, voit buukata helposti manta- tai delfiinisnorklausretkiä, tai vuokrata surffilaudan ilman häslinkiä suoraan rannalta.
Ja saaren parhaana snorklauspaikkana mainostettu Hanauma Bay, on siellä mukava snorklata päivä ja katsella jokseenkin hyväkuntoisia koralleja, varmasti ensikertalaiselle tai kokemattomammalle huikean hienoa - mutta parempia koralleja löydät ihan varmasti ihan muualta kuin täältä, kuin myös paratiisimaisempia rantoja.
Niistä voin antaa pitkän suosituslistan kohtuullisen laajalla kokemuspohjalla.
Suosittelisinko siis Havaijin Honolulua?
Kyllä, olen tehnyt takinkäännön Havaijin suhteen, mutten silti koe puhuneeni Havaijista palturia aiemminkaan. Se kokemus oli vain erilainen. Erityisesti suosittelisin paikkaa niille jotka kaipaavat helppoa aktiviteettilomaa, hyvin länsimaisissa ja jokseenkin yllätyksettömissä puitteissa. Jamba Juicen smoothie kourassa Waikikin rannalla on ihmisen hyvä olla Kiribatin jälkeen.
Ja niiltä Havaijin muilta saarilta löytyy paljon muutakin.
Mitä mieltä olet, voiko matkabloggaajan sanaan koskaan täysin luottaa? Pystyykö bloggaaja postauksissa tuomaan esiin arvostelupohjan kokemalleen? Oletko matkabloggaajana tehnyt totaalisia takinkääntöjä?
Miltä pohjalta arvioit kirjoittajan matkakertomuksen sopivuutta itsellesi?
Niin, ja se aloha, se tarkoittaa muuten kaikella rakkaudella. Joten Aloha sinne teille meiltä. ♥