Ensin tulivat mummokärryt. Muistatteko, ne joita Miika häpesi niin, ettei kehdannut käyttää, ja ulkoisti vaimolleen kokonaan tiistaimarkkinoillakäynnin mummiksia perässä vetäen? Nyt on tullut aika hävetä taas. Minä nimittäin keksin kaikkien aikojen parhaan lentoasun. Sitä häpeää koko perhe.
Toissa vuonna toivoin itselleni lahjaksi sellaista mukavaa oloasua, joka päällä olisi mukava hengailla puutalossa talvella, jonka saa helposti vetäistyä päälle ja joka tuntuu kaikin puolin hyvältä. Synttärilahjaksi Miika oli tilannut minulle keltaisen ihanuuden jostain netin syövereistä.
Kyllä. Ihka aidon onepiecen.
Sellaisten lasten collegehaalarin, mutta aikuisten koossa.
Näette varmasti mihin tämä on menossa.
Lähtiessämme Espanjasta Suomeen, totesin, että nyt on kamaa niin paljon, rinkka on selässä ja kannan vielä vauvaakin Manducassa, että en suostu laittamaan mitään vähääkään epämukavaa päälleni.
Ilmestyn olohuoneeseen upea, keltainen onepiece päälläni kun on aika lähteä.
- "Äiti, sulla on vielä sun aamu- ja ilta-asu päällä", huomauttaa Bella.
- "Joo, mä olen lähdössä tässä.", heitän vastapallona
- "Ethän sä TOSSA voi lähteä. Se on pyjama."
- "Ei mua haittaa, tää on tosi mukava."
- "Äiti!"
...jossa vaiheessa Miika liittyy keskusteluun.
- "Aiotsie oikeesti lähteä tossa?"
- "Todellakin!", vastaan.
- "Aina saa kärsiä ja hävetä."
Olen selvästi ylittänyt jo aika monta häpeärajaa, sillä en jaksa kiinnostua siitä, mitä edes oma lapsi ja puoliso ajattelevat tällaisesta asiasta, saati mitä ulkopuoliset saattaisivat miettiä.
Onepiecen edut ovat todella monet: alle mahtuu t-paita ja vaikka shortsit (tai pitkät kalsarit!) tarpeesta riippuen, siinä on isot taskut, se pysyy kokonaisena mukana jatkuvasti, eikä tarvitse miettiä minne paitansa/takkinsa laittoi, kun haluaa nukkua on pyjama jo valmiiksi päällä, ja sen saa näpsäkästi kiedottua lanteille. Lisäksi ainakin tässä mallissa huppu on vaikka ylös asti kiinni laitettava jos kaipaa yksityisyyttä.
Mutta tiedättekö mitä?
Tässäkin asiassa kävi vähän sama ahaa-elämys kuin jalkakarvojen osalta; eräs päivä huomasin, että karvat varmaan pitäisi poistaa. En jaksanut tai ehtinyt, tai ehkä molempia. Ja mitä tapahtui kun karvoineni kävelin ulkona? Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
Ihan samoin kun mitään ei tapahtunut, kun matkustin Fugesta Helsinkiin keltaisessa onepiecessäni. Ero oli ainoastaan siinä, että matkustaminen tässä asussa oli tosi mukavaa.
Joten suosittelen päästämään kaikenlaisesta häpeästä irti, ja matkustamaan juuri siinä asussa kuin hyvältä tuntuu.
Antaa muiden kärsiä ja hävetä.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?