Lapset eivät ole suurin ilmastonmuutosongelma, eikä lapsettomuus oikeuta lentämistä - lusikka ilmastosoppaan

Ilmastokeskustelu on vellonut pitkään ja moninaisena kaikkialla, myös blogeissa. Erityisesti IPCC-raportin jälkeen lentäminen demonisoitiin, ja monet blogit vastasivat tähän huutoon puolustelemalla omaa lentämistään. Yksi suosituin argumentti lentämisen puolesta on, että sitä voi harrastaa niin pitkään, kun on lapseton. Sitä on luukutettu jo kyllästymiseen asti.

Se argumentti ei pidä paikkaansa, eikä ole kestävä.




En paneudu tässä postauksessa kokonaisuudessa vastuullisuuteen matkailuun ja lentämiseen liittyen, mutta sivuan aihetta kyllä. Ennemmin avaan logiikkaa ja tutkimustietojen kritiikkiä nimenomaan tässä lapsiasiassa.

Aika harva näistä bloggaajista, jotka ovat messuneet lapsettomuuden oikeuttavan lentämisensä tuli ehkä miettineeksi sitä, että samalla kun pyrkii oikeuttamaan oman tekonsa, maalittaa perheellisiä ja lapsia. Se on ollut ehkä ajattelemattomuutta ja tahatonta. Tai sitten ihan tahallista ja on haluttu olla'tabujen rikkoja'.

Tietenkään kukaan ei saisi ottaa tällaisesta itseensä, koska tässähän on tietenkin vain kerrottu totuus ja uskallettu sanoa asioita ääneen. Lopulta on kuitenkin käynyt niin, että sen sijan, että ongelmalle etsittäisiin ratkaisua, ollaan päädytty rakentamaan siltojen sijan kuiluja. Lapsettomat vs. perheelliset.

Se on tosi ikävää.




Ensimmäinen ajatus mielessäni on ollut se, että joku on ihan tosissaan verrannut lasta ja lentokonetta. Ihmistä ja konetta.


Eli siis tätä:




...ja tätä.




Ihminen. Lentokone.

Näitä kahta vertaillaan ihan tosissaan. Ihmiskuvassa voisi yhtä hyvin olla kenen tahansa kasvot. Sinunkin. Olet varmaan jonkun lapsi. Haluaisitko oikeasti, että sinua verrataan lentokoneeseen pahassa? Siihen päälle sanotaan, että sinun olemassaolosi oikeuttaa minut tekemään nämä, ehkä jotenkin vähän kyseenalaiset asiat, koska jotenkin tuntuu siltä, että tätä tekemistäni pitää puolustella.






Monelle lapsettomalle vaikuttajalle on herännyt myös tuska siitä, että jos jakaa lentämiseen liittyviä postauksia, saattaa joutua maalituksen kohteeksi. Ruotsissa on olemassa hyvin suosittu instagramtili, joka tarkoitushakuisesti ikävällä tavalla maalittaa vaikuttajia, jotka jakavat lento- ja matkapostauksia. Suomeen on ilmestynyt vastaava.

Kenestäkään ei varmasti ole kivaa tulla syytetyksi ja maalitetuksi. Ei lapsettomalle, eikä perheelliselle. Silti moni on erityisesti lapsia omissa kirjoituksissaan maalittanut.

Uhkana on se, mikä ollaan todistettu harmillisesti myös viime aikoina, että kun joku normalisoidaan, kuten tässä tapauksessa se, että lapset on paha, puhe alkaa menemään aina vaan ikävämpään suuntaan, ja lopulta teot seuraavat puheita.






Olisi ihan kamalan mukavaa, jos voisi nimetä vain yhden asian, millä voi oikeuttaa kaiken vähänkin kyseenalaisen, mitä elämässään tekee. Että kun en tee tätä, niin voin tehdä kaiken muun.

Valitettavasti maailma ei oikein toimi niin.

Hiilijalanjälki koostuu monesta asiasta, lentäminen on niistä vain yksi. Esimerkiksi tässä Ylen artikkelissa kerrotaan, että suomalaisen hiilijalanjälki koostuu pääasiassa lihansyönnistä, lentämisestä ja lämmittämisestä.

Lisäksi vaikkapa tässä Ylen jutussa kerrotaan, että pikamuoti saastuttaa enemmän kuin laiva- ja lentoliikenne yhteensä. Että millaisiahan vaatteita sitä onkaan tullut ostettua elämän aikana? Toisaalta olen lukenut myös tutkimuksesta, jonka mukaan digipalveluiden lisääntyminen aiheuttaa isojen konesalien tarvetta, ja uusi elektroniikka myös osaltaan kasvattaa kuormaa huimasti, kun älypuhelimia ja laitteita uusitaan jatkuvasti.

Eli Netflix, Facebook tai blogin lukeminen ja jopa kirjoittaminen voi yhtä lailla olla pahasta.





Lapsiasiassa moni vetoaa tutkimukseen, jonka on tehnyt tutkijakaksikko Murtaugh ja Schlax, jonka mukaan lapsi kuluttaa vuodessa 60 000 kg hiilidioksidia, eli CO₂:a. Instagramista löytyy aivan mainio @ilmastoahdistus -tili, jonka päivityksestä seuraava teksti on:

“Suurin ilmastoteko on hankkia yksi lapsi vähemmän. “Hankkimalla yhden lapsen vähemmän, säästät vuodessa 58,6 tonnia hiilidioksidipäästöjä.” Nämä laskelmat perustuvat tutkijakaksikko Murtaughin ja Schlaxin tutkimukseen vuodelta 2009. Yhden lapsen elinikäisistä päästöistä puolet on laskettu hänen kummallekin vanhemmalleen. Hänen jälkikasvunsa päästöistä taas neljännes, siitä seuraavan sukupolven päästöistä 1/8 ja niin edelleen. Lapsen hankkimisen päästöt ovat tutkijoiden mukaan jopa 5,7-kertaiset verrattuna vanhemman omiin koko elinkaaren aikaisiin päästöihin.

Tavallaan jotenkin vielä ymmärrän, että olen vanhempana vastuussa lapseni olemassaolosta ja siten myös hänen tuottamistaan päästöistä, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Mutta missä vaiheessa vanhemman vastuu lakkaa ja lapsen päästöt siirtyvät hänen omiksi henkilökohtaisiksi päästöikseen? Ja jos olenkin vastuussa lapseni aiheuttamista päästöistä, miksi olisin vastuussa mahdollisen lapsenlapseni päästöistä, kun ei edes tiedetä, tuleeko yhtäkään lapsenlasta ikinä syntymään? Ja miksi sitten puhuisimme henkilökohtaisesta hiilibudjetista, jos yksilö ei olekaan itse vastuussa päästöistään vaan itse asiassa vastuussa ovat hänen vanhempansa? Sori vaan, arvon tutkijat, mutta kyseenalaistan laskentatapanne."

Myös minä kyseenalaistan suoran ajattelutavan ja laskennan tässä. Emmekä me suinkaan ole ainoita, vaan näyttääkin siltä, että tutkimuksesta on tehty väärä tulkinta, joka on levinnyt.

Tutkimuksessa on laskettu 60 000 kg CO₂ vuotuinen päästölaskelma tulevaisuusskenaarion mukaan, jossa samanlainen kulutus jatkuisi, ja jokainen lapsi lisääntyisi itsekin. Maailman syntyvyyshän on kääntynyt laskuun jo aikapäivää sitten, joten se ei todennäköisesti pidä paikkaansa.

Toisekseen on mahdotonta jatkaa nykyistä kulutustahtia, sillä luonnonvarat eivät tule riittämään. Tulevaisuudessa ei yksinkertaisesti pysty kuluttamaan samaa tahtia kuin nyt.

'Hieman' voisi myös ehkä kyseenalaistaa 500 vuoden aikajännettä, jolle päästö on laskettu.

Ei, lapsi ei siis todellakaan kuluta 60 000 kg CO₂ vuodessa.

Joten unohdettaisiinko tämä nyt jo?





Helpointa on hakea esimerkki itsestään:

Sitran julkistettua elämäntapatestinsä, näitä testejä tehtiin paljon ja tuloksia jaettiin ahkerasti. Osallistuin erääseen keskusteluun, jossa lapseton henkilö oli saanut hiilijalanjäljen tulokseksi 17 000 kg CO_2e / vuosi. (Tarkennuksena; testin tuloksena on hiilidioksidiekvivalentti, ilmastotieteessä käytetty suure jolla kuvataan ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta.)

Aikamoinen määrä, joka selittyy sillä, että henkilö todennäköisesti asuttaa isoja neliöitä yksin tai kaksin, yksityisautoilee joka päivä, matkustelee paljon ja syö lihaa monella aterialla viikossa.

Tein tuon testin silloin, ja tein sen nyt uudestaan. Oma hiilijalanjälkeni on sen mukaan noin 4000 kg CO_2e/vuosi. Tämä tarkottaisi sitä, että vaikka laskisin molemmat lapseni mukaan samalla hiilijalanjäljellä, en vieläkään kuluttaisi yhtä paljoa kuin yksi lapseton ihminen, jonka elintavat on täysin erilaiset kuin omani.

Itseasiassa, vaikka laskisimme nelihenkiselle perheelle kaikille 4000 CO_2e verran päästöjä vuodessa, se olisi koko perheeltä 16 000 CO_2e. Vieläkin vähemmän kuin yhden lapsettoman ihmisen.






Toisaalta, puolet lasten hiilijalanjäljestä menee puolisolle, mutta omassa hiilijalanjäljen määrässä en pääse silti edes puoleen lapsettoman 17 000 kg CO_2e:sta. Myöskään siihen en testiä tehdessä pystynyt vaikuttamaan, ettei Espanjassa Aurinkorannikolla asuntoja samalla tavalla lämmitetä, kuin Suomessa, joten tämän talven osalta hiilijalanjälkeni on todennäköisesti vieläkin pienempi.

Tästä Globaliksen taulukosta näkee paljonko keskimäärin minkäkin maan asukkaan hiilijalanjälki on; Espanja 5 030 CO₂, Suomi 8 660 CO₂.

Asiat eivät siis ole aivan yksinkertaisia. Paljon on kiinni siitä, mitkä ovat yksikön kulutustottumukset, miten asutaan, miten syödään, miten lämmitetään, miten liikutaan.

Kaikkea ei voi vain oikeuttaa sillä, että kun ei ole lapsia.




Yksittäisen ihmisen sallitusta henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestä olen lukenut erilaisia arvioita eri lähteistä.

Joidenkin mukaan se saisi olla noin 2000 CO_2e, tai alle, joidenkin mukaan 4000 CO_2e, jotta ilmasto kestäisi sen. Ensimmäiseen päästäkseni on vielä itsellänikin tekemistä. Kuitenkin se on jotain 2000 ja 4000 päästöyksikön välillä.

Lapset, syntyvyys ja ylikansoittuminen

Monet puhuvat myös maailman ylikansoittumisesta, ja että se on ilmastonmuutoksen suurin ongelma. Ja että se johtuu, juuri niin, niistä lapsista.

Väestönkasvu ei itseasiassa johdu syntyvyyden räjähtävästä noususta, vaan siitä, että ihmiset elävät nykyään pidempään. Suomessa syntyvyys on ollut jo pitkään laskusuuntainen, eikä taitetta näy. Teollisuusmaissa syntyvyys on laskenut 60-luvulta asti. Myös kehitysmaissa trendi on laskemaan päin.

Olisiko tämän faktan myötä siis lapsettomuusargumentin sijan parempi oikeuttaa tekemisiään sillä, että aikoo kuolla vaikka 50-vuotiaana, kuten ennen tapana oli?




Väestönkasvua kommentoidaan tässä jutussa näin:

Helsingin yliopiston väestötieteen yliopistonlehtorin, dosentti Karri Silventoisen mukaan etenkin 1970-luvulla pinnalla olleille puheille väestöräjähdyksestä ja ekosysteemin romahduksesta ei enää löydy perusteluita.  

Väestönkasvuun liittyviä ongelmia pitää hänen mukaansa tarkastella pikemminkin yksittäisten maiden ja alueiden näkökulmasta.

”Kyllä maapallolle mahtuu väkeä. Kysymys on vain siitä, miten talousjärjestelmämme toimii ja miten se pystyy elättämään ihmiset. Ruuantuotantoa voi kasvattaa, mutta ongelmana on, että se vaatii rahaa, ja rahaa ihmisillä ei välttämättä ole”, hän sanoo.

Tähän yhdistettynä ilmastonmuutoksen haaste on ylikulutus. Yhä pidempään elävien, erityisesti hyvästä elintasosta (eli korkeasta hiilijalanjäljestä) nauttivien osuus on kasvussa. Köyhissä maissa henkilökohtainen hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi, myös syntyvillä lapsilla. Joissain ihan häviävän pieni.




Määräävä tekijä tässä on siis kulutustottumukset.

Miten yksittäinen ihminen elää. Minkälaisia valintoja hän tekee. Ja tietysti myös, millä tavalla valtiot ohjaavat olemassa olevaa tarjoamaa.


Lisäksi en ole oikein tässä keskustelussa ymmärtänyt mihin on unohtunut se, että vaikka nyt on aikuinen, on itsekin ollut lapsi. Kulutusyksikkö. Vanhempiensa ilmastorikos. Toisin sanoen, samalla kun puhuu lapsista ilmastorikoksena, puhuu myös itsestään ilmastorikoksena.

Logiikan mukaan jokainen ihminen on ilmastorikos, ja tavallaan niin onkin. Sillä ei voi oikein oikeuttaa mitään.

Miksi siis osoittaa syyttävällä sormella niitä, jotka nyt on lapsia?





Ajattelutapa siitä, että kun teen tätä, tai en tee tätä, voin tehdä tätä ja tätä on ajatuksellisesti hiilijalanjäljellä käytävää päästökauppaa. Silloin olisi tärkeä tietää, miten henkilöä kohden määritetään kestävä hiilijalanjälki. Ilmeisesti sopiva sellainen on jotain 2000 - 4000 CO_2e väliltä.

Kaikki mikä sen yli menee, on siis liikaa, ellet pysty diilaamaan tätä jonkun muun ihmisen kanssa maailmassa.

Vierastan ajatusta paitsi sen takia, ettei tällaista päästökauppaa ole mahdollista tehdä, myös siksi, että se antaa kuvan siitä, ettemmekö me olisi kaikki yhdessä tässä sopassa. Jokaisen velvollisuus on tehdä valintoja, jolla säilytämme pallon.

Jos joskus päädymme, ja näyttää pahasti siltä että päädymme, tilanteeseen, jossa pallon tuho on vastassa, on oikeastaan ihan turha todeta, että minä sain kyllä lennellä / käyttää halpamuotia mielin määrin / asuttaa yksin isoa taloa ja pitää sen 25-asteisena aina, koska en tehnyt lapsia, koska sillä ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa.

Siinä vaiheessa voi kysyä, mitä olisi pitänyt tehdä lisää, jotta tilanne oltaisiin voitu välttää. Se kysymys kannattaisi tosin kysyä nyt, eikä sitten.




Ihan lopuksi haluaisin kysyä pari kysymystä niiltä, joiden mielestä lapsettomuus oikeuttaa oikeastaan mitä tahansa:

- mitä meidän lasten hankkineiden pitäisi teidän mielestä tehdä? 

Keksin vaihtoehdoksi sen, että lopetamme kaiken tekemisen ja köytämme itsemme häpeäpaaluun. Vaihtoehtoisesti yritämme tunkea lapset takaisin sinne, mistä ne ovat tulleetkin.

- mitä pitäisi kaikille aikuisille tehdä, jotka ovat omien vanhempiensa ilmastorikoksia? Mitä sinun vanhempiesi pitäisi tehdä sinulle?

Toisin sanoen, mitä meidän pitäisi tehdä meille kaikille?




Voitaisiinko siis sopia, että lasten maalittaminen lopetetaan, eikä heitä enää käytetä oikeutuksena sille, että itse saa tehdä jotain, mistä vaan sattuu kauheasti tykkäämään? Jos haluaa lentää, lämmittää, syödä lihaa, käyttää halpamuotia, tai mikä ikinä se asia onkaan, silloin vastuu pitää kantaa siitä ihan itse, eikä osoitella muita.


Rakennettaisiinko niitä siltoja, eikä kuiluja? Etsitään yhdessä ratkaisuja? Ongelma kun ei ole syntyvyydessä ja lapsissa, vaan siinä, että ihmiset elävät pidempään, ja kuluttavat jatkuvasti enemmän. Eihän kukaan tule sanomaan sinullekaan, että kuole nyt jo herranjestas pois, että meidän perhe saisi lentää enemmän. 

Hyvällä onnella joku tämän hetken lapsista viimeistään keksii ratkaisun energiakriisiin tai päästöttömän lentämisen. Lapsissa toivo piilee.

Meillä kaikilla taitaa kuitenkin olla yhteinen tavoite, ja se on pallon säilyminen elinkelpoisena.




P.S. Jos kiinnostaa, miten vähentää hiilijalanjälkeä, tästä artikkelista ja tästä Ylen jutusta voi lukea kattavasti vinkkejä.

P.P.S. Ennen kuin joku sanoo että entäs Kiina, tässä juttua siitä, miten Kiina ja Intia ovat kasvattaneet määrätietoisesti maapallon kasvipinta-alaa. Ja niille, joiden mielestä yksittäisillä teoilla ei ole merkitystä, sanon Greta Thunberg.