Mordorin porteilla vaeltamassa Uudessa-Seelannissa

Olemme Uuden-Seelannin pohjoissaarella. Kelit ovat talvea kohti mennessä kehnohkot, vähän kylmätkin, erityisesti illalla. Päälleen saa vetää useimmiten pitkähihaista.

Uuden-Seelannin pohjoissaari ei ole maisemiltaan ja kohteiltaan ihan yhtä hieno kuin eteläinen saari, ja olemmekin jättäneet aikaa sen kiertämiselle Kertun kanssa vain reilu viikon yhteensä noin kuukauden oleskelustamme tässä upeassa maassa.

Tongariro Alpine Crossingin sanotaan olevan yksi Uuden-Seelannin upeimmista patikkareiteistä, ja koska Siveltimellä -blogin Sanna on maailmanympärimatkalla menossa vähän ennen meitä, ihastun hänen postauksensa kuviin ja olemme nostaneet tämän kohteen to do -listallemme. Tämän patikkareitin sanotaan myös olevan arvaamaton ja rankka.



Tongariron maisemissa on kuvattu Lord of The Ringsin Mordorin kohtaukset. Kuvauspaikatkin on merkattu Camper Mate -appin kartalle. Mordorin portit. Sinne me mennään. Mt. Doomia katsomaan Frodon jalanjäljissä.





Kertun nokka ohjautuu kohti lähintä tuppukylää kesken sateisen päivän. Olemme tavanneet käydä aina kaupungin turistibyrååssa kyselemässä parhaita reittejä ja tietoa, sillä siellä niitä auliisti ja täsmällisesti on aina jaettu. Helppo ja nopea tapa googlettelun sijan, joka harvemmin karavaanarilla edes kunnolla onnistuu Uudessa-Seelannissa.

Miten varautuisit Mordoriin?

On tiistai. Sääennusteet näyttävät ainoastaan keskiviikolle edes jokseenkin hyvää ilmaa tällä viikolla, joten päätämme ajaa kohti kansallispuistoa ja yöpyä sen liepeillä, jotta aamusta pääsemme ajoissa liikenteeseen. Sateisena iltana yövymme edullisella DOC - camping sitellä kansallispuiston liepeillä, ja paistamme lettuja Kerttu-karavaanarissamme. Ulkonakaan ei oikein viitsi pimeällä ja märässä olla.








Keskiviikkoaamusta ajamme ensin kansallispuiston infoon kysyäksemme lisää tietoja. Sää näyttää kauniilta, mutta infopisteen mies kehottaa varustautumaan kunnolla. Ei ole harvinaista että kelit muuttuvat, ja huonolla tuurilla reitille katoaa iäksi. Hän ei varsinaisesti suosittele lapsen kanssa tekemään tätä reittiä, ja sanoo ettei anna kieltoa, mutta ei myöskään suositusta. Kaikki riippuu lapsesta ja vanhemmista.





Päätämme pakata kunnolla varusteita, ruokaa, välipaloja ja vaatteita, ja lähteä. Reilu puolen tunnin ajomatkan päässä nousemme Kertusta ja lähdemme patikoimaan pähkinöiden ja hyvän fiiliksen avulla.

Mordorin maisemat

Karua, vulkaanista, vuorista. Aluksi meitä hemmottelee aurinko. Välillä tulee pilviä. Reilu 30 minuutin jälkeen alkaa vasta varsinainen nousu huipulle, kohti punaista kraateria, josta pitäisi olla näkymät alas sinisille, mineraalisille Emerald Lakeseille. Tongariro Alpine Crossing ei ole kiertoreitti, joten patikoijan pitää joko varata 30 dollaria maksava bussikuljetus takaisin toisesta päästä, tai kääntyä kesken takaisin. Koko patikkareitti on noin 19 kilometriä. Me päätämme kääntyä takaisin kunhan olemme nähneet kraaterit ja vulkaaniset järvet.








Ennen nousua huudetaan suurilla kylteillä pariinkin otteeseen varoituksia ja kysytään haluatko nyt IHAN varmasti lähteä patikoimaan, vai etkö kääntyisi takaisin. STOP! Emme käänny.






Pilvet alkavat nousemaan, ja yhtäkkiä huomaamme auringon ja osan maisemienkin kadonneen pilvien taakse.

Jatkamme silti nousua.








Polku on pitkään päällystetty verkolla ja sikäli helppo nousta. Jossain vaiheessa se loppuu ja pitää kammeta itsensä eteenpäin, vähän kiipeilläkin. Se onnistuu ihan hyvin. Tuuli alkaa vaan puremaan ikävästi.

Näkyvyys heikkenee, tuuli kovenee, ei ole enää kivaa

Tongariro on siis aktiivinen tulivuori, mutta aktiviteettia ei ole viime aikoina ollut. Silti on vähän jännät paikat. Mitä ylemmäs pääsemme, sitä tuulisempaa ja kylmempää on.

Ohitamme South Craterin ja jatkamme lähes keskellä sumua kohti Red Crateria. En näe 10 metriä eteenpäin. Huolehdimme siitä ettemme joudu toisistamme erilleen, sillä se voisi olla kohtalokasta.








Pääsemme lähes Red Craterin huipulle, mutta joudumme pitämään todella tiukasti kiinni isommista järkäleistä ettei tuuli kaada meitä. Minä tarraan kiinni lähimpään kiveen ettei puuska vie menneessä ja yritän saada ääneni kuulumaan yli tuulen huminan. Bella kirkaisee ja tarraa kovasti kiinni Miikan selkään. Tämä ei ole enää kivaa. Kenenkään mielestä.





Siitä, fiiliksistä, ja kaikesta muusta lisää alla olevalla videolla. Ota tähän kahdeksan minuutin kahvitauko, sillä niin kauan saat nauttia tästä laatuvideosta - sit back and enjoy the ride!







Lue myös Unagidonin Lotan kokemukset Tongarirolta tai Lauran kokemukset samalta haikilta Sannan postauksen lisäksi! Muille näytti osuneen aika paljon paremmat kelit kuin meille. Meillä taisi olla lievästi hurjempi kokemus tosin. Enemmän sitä Mordorhenkeä.

Yritän tässä vaan lohduttautua. :P